Kuuntelen levotonta tuulta,
tuiskuttaa vitivalkoista lunta,
kaikkialle ja kaikkialla.
Kuorruttaa pihakuuset,
peittää viimeisetkin mättäät,
ja katson ulos pimeään,
enkä ole huolissani.
Tänäänkin on uusi päivä,
ja valkoista uutta lunta sataa,
elämä jatkuu samanlaisena,
ehkä joskus jotain tapahtuu.
En usko mihinkään suurempaan,
olemme hetken taas talven eläjiä,
kylmässä kankeita ja tahmeita.
Heräämme eloon kevän myötä,
auringon valoon ja iloon,
kohta taas uusi kevät,
ja linnut palaavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti