Hän heräsi taas yöllä naisen puheeseen. Häntä närästi kovasti ja paha maku tuntui suussa. Hän joi vähän vettä ja meni uudestaan nukkumaan. Hän heräsi taas närästykseen, eikä tiennyt, mitä hän oli syönyt. Hän joi taas vettä ja istui hetken aikaa tuolilla, kunnes hän päätti yrittää nukkua. Aamulla kurkku tuntui karhealta, eikä hän ollut kovin hyvällä tuulella.
Hän keitti teetä ja teki pari leipäpalaa itselleen. Hän kuuli naisen puhuvan, ja hän ei tiennyt enää, mikä naisen rooli tulisi olemaan hänen elämässään. Asiat eivät olleet edenneet mitenkään viime aikoina, ja hän tunsi kyllästyvänsä odotteluun välillä. Miten kauan aikaa hänen olisi odotettava vielä? Sitä hän pohti nykyisin yhä useammin. Olisiko nainen vain huijausta, että hän kuuntelisi häntä turhaan, eikä mitään oikeaa tulisi tapahtumaan?
Hän joi teetä ja otti palan leipää. Kurkussa tuntui kipua ja hän ei pystynyt nielemään. Ruokatorveen sattui, ja tee ja leipä tuntuivat juuttuvan kurkkuun kiinni. Hän tiennyt, miten hän oli hotkinut ruokaa, vai miten hänen kurkkuunsa sattui. Hän oli hiljaa paikoillaan, ja kohta kipu loppui, ja hän pystyi nielemään taas. Hän joi vain pieniä kulauksia kerrallaan ja söi varovasti. Hän ei osannut päätellä, mikä aiheutti nielemisongelmia, mutta hän ajatteli närästyksen ja nämä vaivat liittyvän yhteen. Ehkä hän oli vain syönyt jotain sopimatonta ja kurkku oli ärsyyntynyt.
Hän oli pian valmis töihin. Nainen oli tänään erittäin kohtelias, ja kehui hänen ulkonäköään, ja hänen olonsa parani nopeasti. Hän ei enää ajatellut monia vaivojaan, vaan lähti ripeästi töihin. Hän pystyi toimimaan aivan normaalista työssään, vaikka välillä tuli tahattomia liikkeitä tai hän kolhi itseään. Hän ajatteli olevansa vain ajatuksissaan tai muutoin huolimaton. Kaikki oli kuitenkin sujunut hyvin vaimon kuoleman jälkeen, eikä hän tuntenut oloaan yksinäiseksi. Naisen ääni seurasi häntä kaikkialle, ja hän kuuli puheen kaikkialla. Miten hän olisi yksinäinen enää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti