Päivä oli ollut hyvin kiireinen. Hän oli kiertänyt omalla reitillään tavallista pitemmän matkan, koska yksi kuljettaja oli sairaana ja hän joutui viemään tavaroita kahteen kylään, jotka olivat kauempana kuin hänen oma jakelureittinsä. Hän oli hermostunut iltapäivällä lisääntyneen työmäärän takia, ja hänellä oli vaikeuksia löytää oikea tie. Naisen ääni sekoitti hänen ajatuksiaan, eikä hän ollut kovin keskittynyt työhönsä, ja ajoi ensin väärälle tielle. Lopulta hän kysyi neuvoa ja sai oikeat ajo-ohjeet. Hän huomasi, että joskus hänen keskittymisensä herpaantui hänen puhuessaan ja hänelle tuli virheitä työssä.
Lopulta hän kuitenkin oli saanut kaikki työt tehtyä ja oli jo matkalla kotiin. Hän ei ollut kovin hyvällä tuulella, koska hän oli väsynyt ja nälkäinen pitkän työpäivän jälkeen. Naisen ääni ei aina tuntunut hyvältä, koska joskus hän kertoi samoja asioita useita kertoja, eikä hän aina jaksanut kuunnella samaa asiaa monta kertaa. Joskus hän vain oli muuten kyllästynyt, koska hän halusi olla hetken aikaa rauhassa, ihan hiljaisuudessa ja antaa tilaa omille ajatuksilleen. Äänet keskeyttivät silloin hänen omat ajatuksensa, eikä hän muistanut asioita aina tehdä ajallaan, tai hän teki virheitä työssään, tai omissa kotitöissään.
Hän laittoi nopeasti iltaruoan ja söi samantien. Hän vaihtoi vaatteensa ja häntä väsytti kovasti. Ilta oli tullut nopeasti ja hän meni nukkumaan. Yöllä hän heräsi outoon tunteeseen. Oli kuin pieniä palavia kiteitä olisi tullut hänen iholleen. Ne tuntuivat kuin kipinöiltä ja hänen ihoaan kihelmöi niiden osuessa hänen ihoonsa. Hän ei tiennyt, mikä aiheutti tällaisen tunteen. Hän ei kuitenkaan nähnyt mitään erikoista ihollaan, tai ilmassa, vaan kaikki oli erikoista tunnetta iholla. Mikä voisi aiheuttaa tämän? Hän pohti, mutta ei tiennyt, mitä olisi ajatellut tai tehnyt.
Jonkin ajan kuluttua hän tunsi raskaan tunteen otsallaan. Hänen otsaansa kuumotti silmäkulmasta, ja hän tunsi lievää päänsärkyä. Hän yritti nukahtaa, mutta kaikki outous valtasi hänen mielensä, eikä hän saanut rauhaa ajatuksiltaan. Nainen puhui hiljaa taustalla. Ei hänellä ollut nyt mitään oikein viisasta sanottavaa, vaan hän ikään kuin kertasi taas aikaisempia asioita. Ehkä hänen elämässään ei tapahtunut tarpeeksi tällä hetkellä.
Lopulta hän istuutui hetkeksi. Hän päätti ottaa yhden särkylääkkeen, vaikka pää ei tuntunut kovin kipeältä, mutta usein yksikin särkylääke auttoi nukahtamisessa. Hän ei juuri käyttänyt lääkkeitä, ja ne vaikuttivat häneen paljon enemmän kuin hän itse ymmärsi. Hän nukahti lähes samantien, eikä häntä enää häirinnyt särky tai polttavat kipinät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti