Hän heräsi aamulla aikaisin ehtiääkseen töihin. Aamu oli kirkas ja kuulas, ja oli vain muutama aste lämmintä. Hän odotti lämpöisempiä päiviä, ja uutta satokautta, ja sitä, että luonto puhkeaisi kukkimaan. Hän piti paljon kaikesta kauniista, siitä, että hän näki luonnonkauneuden ja kukkaloiston, että kaikki tuntui uudelta ja nuorelta. Se uudisti taas mielen ja virkisti.
Hän oli huomannut unohtaneensa kevään ja kesän tulon. Hän oli liian paljon kiinni omissa äänissään ja elämässään, eikä ollut huomannut vuodenajan vaihtumista. Hän päätti, että tämä kesä tulisi olemaan erilainen. Hän oli joutunut keskelle jotain tuntematonta, mutta hänen olisi elettävä niin hyvin kuin hän voisi. Jos hän pystyisi käymään töissä ja ansaitsemaan elantonsa, hänen piti tehdä se kaikesta muusta huolimatta.
Ei hän ollut sairas eikä hän ollut fyysisesti huonokuntoinen. Hän oli vain väsynyt välillä tähän kaaokseen, joka oli hänen päässään, ja niihin fyysisiin tuntemuksiin ja kipuihin, joiden takia hän valvoi liian paljon yöllä. Hänen olisi tehtävä jotain, että hän nukkuisi paremmin, ja jaksaisi töissä paremmin.
Hänen pitäisi unohtaa kuuntelu välillä ja keskittyä omiin töihinsä. Hän mietti, miksi joskus äänet jäivät huomioimatta, ja mikä vaikutti hänen keskittymiseensä. Miten hän selviäisi paremmin, ettei tulisi virheitä töissä ja miten hän olisi tarkempi töissä. Hänen olisi keskitettyvä paremmin omaan työhönsä ja muistettava muu ympäristö, kommunikoitava enemmän muiden ihmisten kanssa, että hän olisi täysivaltainen jäsen ympäristössään.
Hän oli ollut liian paljon ohjailtavissa äänien toimesta, ja hän oli tehnyt virheitä. Nainen oli edelleen tärkeä hänelle, ja hän uskoi naisen puheisiin, mutta huonot äänet olivat ilkeitä ja arvostelivat häntä, ja osa äänistä jopa pilkkasi häntä, ja hän piti niitä paholaisen ääninä. Ne vaikuttivat negatiivisesti hänen mieleensä ja tunteisiinsa ja ne hänen olisi jotenkin hylättävä mielestään, tai vain sivuutettava mielestään pois.
Hän oli etsinyt tietoja jo kymmeniä tietoja vastaavista tapahtumista, mutta ei hän tavallinen ihminen voinut tietää, mistä pitäisi etsiä, ja voisiko tietoihin luottaa. Keneltäkään hän ei pystynyt kysymään asioista, ja muut pitivät kaikkea outona, jos hän oli erehtynyt jotain kertomaan. Siksi kaikesta oli vaiettava, sen hän oli ymmärtänyt! Jos löytyisi joku vastaavaa kokenut jostain läheltä, hän voisi olla yhteydessä ja puhua kaikista oudoista tapahtumista ja puheesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti