Taas tuli kilometrejä,
parisen sataa,
eikä ilmakaan ollut,
paras mahdollinen,
oli pientä sadetta,
ja räntää ilmassa.
Ei sitä voi kuitenkaan,
missään ajassa,
tai rahassa mitata,
sitä mahdollisuutta,
kuunnella yön ääniä.
Havahtua kuulenko,
minäkin jotakin metsästä,
eihän yö kuitenkaan,
aivan hiljainen ole.
Siellä löytyi pöllöjä,
tosin liian kaukana,
monelle kuulijalle,
enimmäkseen helmipöllöjä,
ja jokunen viirupöllökin.
Huuhkajaksi jo,
yhtä niistä kutsuin,
onneksi tuli lähelle,
ja sitten jo tunnistettiin,
viirupöllöhän se oli,
siinä kuusikossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti