Yö oli ollut levoton ja hän heräsi monta kertaa. Äänet ilkeilivät hänelle, ja kyselivät häneltä kaikenlaista. Miksi et hakeudu hoitoon, miksi et mene lääkäriin, miksi kukaan ei lähetä sinua hoitoon, miksi sinä olet niin huono ihminen, ja kaikkea muutakin äänet sanoivat hänelle. Häntä oli haukuttu milloin siaksi, ja milloin miksikin, mutta hän ei enää hätkähtänyt.
Äänet kertoivat hänelle asioista, joista hänellä ei ollut tietoa, tai sanontoja, joita hän ei tuntenut. Toisaalta äänet puhuivat sellaisi typeriä asioita, joita hän ihmetteli. Hän itse tiesi asioista paremmin kuin äänet. Jotain outoa oli äänissä. Ne puhuivat välillä rumia asioita, ja halvensivat monia muitakin ihmisiä kuin häntä. Ne tekivät ihmisistä eläimiin sekaantujia ja kaikkea muuta. Ei hän enää hätkähtänyt tätä kaikkea äänimaailmaa, vaikka äänet sanoivat olevansa läsnä koko elämän loppuun asti. Hänen vain pitäisi yrittää elää itse paremmin ja puhtaammin, niin hyvin kuin hän pystyisi.
Hänen päätään pisteltiin eri kohtiin, ohimoille tehtiin kipupisteitä. Hän kesti kaiken hyvin, eikä hän juuri tarvinnut särkylääkkeitä, sillä hän unohti kivun, kun keskittyi muun tekemiseen. Kyllä hän eläisi näin elämänsä loppuun asti, ja sen hän oli sisäistänyt. Ei mikään tämä tulisi enää muuttumaan, hänellä olisi tällaisia kipuja eri puolilla kehoa, ja hänelle puhuttaisiin. Hän eli osan aikaa hyvän ja osan aikaa pahan maailman mukana.
Naisen ääni puhui hänelle vasta aamulla. Nainen ei puuttunut mitenkään pahoihin ääniin, vaan nainen kertoi hänelle kaikesta muusta, ja oli hyväntahtoisen oloinen. Nainen puhui taas kohtaamisesta ja tulevaisuudesta. Nainen puhui perheestä ja lapsista. Nainen sain hänen huomionsa pois kaikesta muusta tapahtuneesta. Hän unohti yöllä kokemansa ja teki taas päivän töitä, kuten muinakin arkipäivinä.
Oli kuin kaksi eri maailmaa olisi sekoittanut hänen elämäänsä näinä päivinä. Hän oli ollut väsyneempi kuin koskaan aikaisemmin. Kaikki puhe ja tapahtumat olivat olleet ristiriitaisia hänen elämässään. Hän oli elänyt omasta mielestään hyvää elämää, eikä hän ollut ilkeä tai paha ihminen. Hän oli yrittänyt tehdä hyvin työnsä ja hän oli rukoillut paljon. Hän ei ollut unohtanut uskoaan, eikä läheisiään. Hän ei voinut kuitenkaan puhua heillä tästä kaikesta, ettei hän rasittaisi muita tapahtumilla tai sekoittaisi heidän elämäänsä.
Hän ei voinut tietää, miten hänen kuviaan löytyi netistä ja kuka ne oli sinne laittanut. Hän ei ymmärtänyt tapahtumista mitään, ja miten hänelle oli tapahtunut näin ihmeellisiä asioita. Hän päätti vaieta asioista, koska kun hän oli yrittänyt kysellä asioista, hän ei saanut mitään vastauksia. Kukaan ei tiennyt vastaavista tapahtumista. Eikä hänellä ollut mitään todisteita äänistä tai muustakaan. Ei hän osannut sanoa kuvistakaan mitään. Hän vain näki ja totesi kaiken tapahtuneen. Se olisi liian outoa, että kukaan uskoisi häntä. Hänen oli vaiettava toistaiseksi. Jos joskus paljastuisi jotain muuta. Hän ei voinut tietää, halusiko joku pilata hänen maineensa? Oliko kaikki netissä tehty joku pilanteko, vai kiusako joku häntä tosissaan?
Ääniä kuulevista ihmisistä voitiin lukea netistä, ja hän näki sen todeksi. Hän näki, että he olivat olleet tietäjiä. Jotkut kuulivat jumalien puhuvan itselleen, ja saivat sanomia. Hän näki, että jotkut eivät tienneet, miksi paholainen puhui heille. Hän luki useita kertomuksiä äänistä, ja hän oli yhä hämmentyneempi, mikä oli kaiken tarkoitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti