Mies oli kuin tulisilla hiilillä. Hän kävi levottomaksi, kun ilta alkoi hämärtymään. Pian olisi sen verran hämärää, että hän uskaltaisi lähteä jatkamaan matkaa. Oli liian vaarallista olla enää täällä, kun nainen oli tuonut ruokaa, ja hän ei ehkä vaikenisi asiasta, vaan kertoisi siitä jollekulle.
Mies ei saanut enää rauhaa ajatuksiltaan, ja siitä kaikesta, mitä oli hänelle tapahtunut. Äänet ilkkuivat hänelle, että mitä sinä olet mennyt tekemään, ja miksi sinä et antaudu viranomaisille, tai miksi et mene lääkäriin itse. Miksi sinä et joudu vankilaan tai sairaalaan, kun olet ollut noin sairas ja aiheuttanut harmia monelle ihmiselle? Äänet piinasivat mies ankarasti, ja hän oli hyvin hermostunut nyt sekä henkisesti että fyysisesti. Hän tiesi, että nyt olisi ainoa oikea hetki jatkaa matkaa.
Hän tunsi polvissaan pistelyä, ja välillä nilkaan pisti. Hän yritti välttää astumasta huonosti kivien päälle, mutta hämärässä oli vaikea erottaa kiviä polulla. Hän ei uskaltanut mennä kuin vähän matkaa polkua pitkin, sitten hän päätti kävellä laitumen poikki lähimmän metsikön turviin. Siellä ei näkynyt taloja olevan lähellä, ja siitä hän pääsisi ehkä hyvin eteenpäin kohti vuoria.
Hän tunsi kovaa kipua välillä selässään. Aivan kuin joku viiltelisi hänen haavojaan selässä, mutta hän ei antanut kivulle periksi. Hän käveli hitaasti eteenpäin, sillä hän oli heikossa kunnossa. Hänellä oli vielä vähän leipää eväänä, mutta vettä hänen olisi juotava puroista, jos sellainen sattuisi kohdalle. Hän ei tiennyt, missä hän oli, mutta jonkin matkaa olisi kaupunkiin, jossa hän oli asunut ja elänyt. Nyt hän suuntaisi pois päin kaupungista ja kohti vuoria, jotka hän oli nähnyt ajoreiteillään. Siellä olisi pieniä kyliä, joissa hän oli nähnyt autioita rakennuksia. Sinne hän ehkä pääsisi hyvällä tuurilla.
Välillä hän hikoili kovasti, kun kipu yltyi hänen kehossaan. Hän koki olevansa kyllin vahva kuitenkin etenemään. Hän ymmärsi, että hän olisi tarpeeksi oudon näköinen, eikä kukaan tunnistaisi häntä, jos hänen kuvansa olisi julkaistu jossakin. Hänellä oli päällään vanhanaikainen paita, eikä näitä pitänyt kuin vanhemmat miehet. Hän oli kiitollinen naiselle puhtaasta paidasta. Hänen vaatteensa olivat kaikki mukana, sillä mitään hän ei uskaltanut jättää eläinsuojaan. Hän ymmärsi sen vaaralliseksi, jos joku löytäisi sieltä vaatteita tai muuta hänen jäljiltään. Hänen täytyi hävittää jälkensä ja häipyä.
Tuskien taival jatkui monta tuntia. Hän oli saavuttanut metsän ja siellä oli vaikea liikkua yöllä. Hän ymmärsi, että eteneminen kävisi hyvin hitaasti nyt. Hän yritti kulkea varovasti eteenpäin. Hän pääsi vain jonkun suuremman puun alle. Hän lepäisi siellä jonkun hetken, ja jatkaisi aamun valjetessa eteenpäin. Hän torkahteli ja häntä paleli. Hän yritti kietoa likaisia vaatteita paremmin ylleen. Äänet ivasivat häntä, mutta hän oli liian väsynyt kuunnellakseen. Hän nukahti. Ehkä aamulla hän näkisi paremmin ja pääsisi eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti