Hän makasi hiljaa paikallaan. Hänen kasvoillaan oli veriviiruja ja poskessa oli iso haava. Otsalla oli hiertymiä, ja hänen näytti pahoin loukkaantuneelta. Verta oli vaatteissa ja hänen ihollaan useissa kohtaa. Hän tunsi uusien haavojen tuskan kehossaan, mutta tiesi, että nainen löytäisi hänet tänään tästä vesiastian läheltä. Miten hän naisen kohtaisi, ja hän mietti tarkasti sanojaan nyt, kun hän oli päättänyt selviytyä ja saada ruokaa ja hoitoa.
Hän odotti vain hiljaa paikoillaan. Hän tiesi, että ei tiennyt tarkkaa aikaa, milloin nainen tulisi laittamaan lampaille vettä ja täyttämään juoma-astioita. Hän yritti olla niin rauhallinen itse kuin pystyi tässä tilanteessa. Hän tiesi, että hän ei saisi säikyttää naista, vaan hänen piti toimia hyvin kohteliaasti ja olla uskottava tilanteessa. Mitään nainen ei saisi epäillä asioissa, muutoin hän ehkä saisi muita ihmisiä sinne, ja sitä hän toivoi vähiten tässä tilanteessa.
Nainen tuli laidunten poikki kohti karjasuojaa ja lampaiden juottopaikkaa. Hän kävi joka päivä siellä ja reitti oli tuttu hänelle. Usein hän puheli itsekseen kulkiessaan, ja joskus hän jopa lauloi joitain miehellekin tuttuja lauluja. Se oli miehestä mukava kuulla naisen puhuvan ja juttelevan itsekseen. Ei hän tiennyt, että mies kuunteli pimeyden kätköissä häntä.
Nainen tuli lähemmäksi ja hän säikähti kovasti veristä miestä maassa. Mies jutteli hänelle hiljaisella äänellä, ja sanoi loukanneensa itsensä. Hän oli matkannut pitkän matkan ja tippunut vuoristotiellä. Hän oli joutunut myöhemmin villieläinten raatelemaksi eikä hän tiennyt, mikä päivä oli tai kuinka kauan hän oli ollut matkalla. Mies pyysi naista vain antamaan tai tuomaan ruokaa, ja sanoi, että hän jatkaisi matkaa heti, kun olisi kyllin vahva. Mies oli ollut monta päivää syömättä, ja hän ei nyt pystynyt kävelemään minnekään.
Nainen kuunteli aivan hiljaa miehen hiljaista ja rauhallista puhetta. Nainen sanoi, että ehkä miehen pitäisi tulla kylään saamaan apua. Mies sanoi, että hän jatkaisi matkaa, mutta toivoi, että nainen toisi jotain vanhoja vaatteita, jos hänellä olisi, ja toisi ehkä hiukan ruokaa. Miehellä ei ollut rahaa eikä mitään papereita, ja hän sanoi nimekseen jonkun keksityn nimen. Nainen ei epäillyt miehen puhetta, ja lupasi tuoda iltapäivällä myöhemmin jotain syömistä ja juomista miehelle, mutta mies ei saisi olla kauaa tuossa kunnossa siellä.
Mies sanoi, että hän ei ollut kovin sairas enää, ja että hän lähtisi heti jatkamaan matkaa, kun pystyisi. Mies kielsi naista kertomasta kenellekään, että hän oli siellä. Mies sanoi, että hän pääsisi kyllä perheensä luokse, eikä kannata sotkea muita hänen onnettomuuteensa. Hän sanoi, ettei tahtonut vaivata ihmisiä itsellään, vaan palaisi takaisin kotiinsa samaa reittiä. Hän oli menettänyt kaiken rahansa matkallaan, kun hänen kimppuunsa oli hyökänneet villikoirat. Hän ei ollut nähnyt kunnolla eläimiä pimeässä ja siksi hän ei tiennyt montako oli repinyt häntä.
Nainen täytti eläinten juoma-astiat vedellä, ja hän antoi miehelle pienen peltikupin, joka hänellä oli mukana. Mies joi vettä ja puhdisti haavoja kasvoistaan. Nainen sanoi, että hänen ehkä piti parannella haavoja pari päivää, mutta sitten hänen pitäisi lähteä. Hän ei voisi auttaa miestä enempää, hänellä oli oma perhe, eikä ollut soveliasta olla jonkun vieraan miehen kanssa tekemisissä. Mies myönsi itsekin asian ja sanoi, että ei pyytäisi apua, jos olisi itse paremmassa kunnossa.
Mies jäi sinne odottamaan naisen paluuta. Hän ei tiennyt, oliko nainen uskonut häntä ja toisiko nainen ruokaa hänelle. Hän tiesi, että jos joku muu tulisi naisen mukana hänen olisi piilouduttava tai paettava niin nopeasti kuin hän pystyi. Hän oli jo katsonut valmiiksi mahdollisia piilopaikkoja. Seutu oli avointa laidunmaata, joten hänen piti olla nopea ja viisas yrittäessään paeta. Hän tiesi, että nainen ehkä usko häntä, ja hän saisi apua hetkeksi. Se auttaisi häntä hänen matkallaan.
Äänet ilkeilivät hänelle ja sanoivat, miksi hän ei ollut vielä kuollut. Mutta hän ei itse enää välittänyt äänien pilkasta. Ne olivat hänelle yhdentekeviä tässä tilanteessa. Ei hän edes harmistunut enää äänistä, ja ne olivat menettäneet otteensa hänestä. Hän oli itse tilanteessa nyt vahvempi henkisesti, eikä hän miettinyt enää onnettomuutta, vaan oli pikemminkin uutta sieluunsa etsivä ja kaipaava. Eihän antaisi enää periksi, hän päätti aloittaa kaiken alusta. Hän päätti auttaa muita, jos joku yksinäinen nainen kaipasi häntä, hän ehkä löytäisi vielä paikan elämässä. Siinä oli hänen toivonsa nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti