Olenko minä vain hetken valossa,
kun kuuntelen sielunmessua,
tunnen, että olen siunattu,
sillä olen saanut enemmän hyvää,
kuin koskaan osasin odottaa.
Minulla on sisäinen rauha,
minä tunnen olevani valmis,
ihmisenä ja kypsänä,
ettei minun tarvitse muuttua,
vaan elää joka päivä.
Miten paljon lopulta elämä antaa,
kokemuksia ja iloa ja pettymyksiä,
jotta osaisimme arvostaa,
sitä lähimmäistä ihmistä,
joka jakaa matkamme.
Minä ajattelen teitä kaikkia,
kärsimykset ovat yhteisiä,
eivätkä ne tunnu oikeutetuilta,
mutta olen päässyt ylitse katkeruudesta,
eikä se myrkytä enää sieluani,
vaan voin kiittää kaikesta,
olen ollut vain rikkaampi!
Olen nähnyt kaikkensa menettäneitä,
lapsensa ja kotimaansa haudanneita!
Miten vähän ihminen on saanut mukaansa,
saavuttaakseen turvallisen elämän,
tässä turvallisemmassa maassa,
menetykset ja muistot ovat niin raskaita,
että oma kärsimykseni on vain pientä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti