Hiljainen tappaja

Aamu oli alkanut hitaasti ja mies ei ollut pitänyt kiirettä aamutöissä. Hän mietti yön tapahtumia, ja kaikkea kauheuksia, joita hän oli nähnyt yön aikana. Hän mietti, mikä merkitys unilla oli hänen elämässään ja mitä tuollaiset unet merkitsisivät hänen tulevaisuudessaan, vai oliko niillä mitään merkitystä? Hän laittoi teetä ja kuivaa leipää tarjolle, ja pian vanhus heräsi myös ja yhdessä he joivat teetä hiljaisuudessa. Kaikki tuntui niin rauhalliselta ja seesteiseltä, ja silti nuoremman miehen sisimmässä velloi levottomuus ja hämmennys.

Miehet eivät olleet juuri puhuneet mitään, mutta he molemmat tiesivät, että tänään nuorempi mies lähtisi kylälle hoitamaan tärkeitä asioita. Hän lähtisi puhumaan muille miehille, ja ehkä hänelle tarjottaisiin kumppania, tai ehkä hän itse näkisi ja kohtaisi sopivan naisen. Hän ehkä saisi tietoa sukulaisista muuallakin, ehkä hän vielä löytäisi puolison. Hän ymmärsi, että kukaan ei tuntenut häntä riittävän hyvin. Eikä hän tuntenut heitä riittävän hyvin.

Ei hän haluaisi ketään, joka ei pitäisi hänestä tai liian nuorta puolisoa. Hän ymmärsi, että hän oli nyt vanhemman näköinen ja häntä pidettiin muutoinkin vanhempana kuin hän todellisuudessa oli. Mutta sitä hänen ei tarvitsisi kertoa kenellekään, se olisi hänen salaisuutensa. Samoin hänen ei tarvitsisi eikä olisi edes suotavaakaan kertoa oikeaa nimeään koskaan. Hänellä oli hyvin yleinen nimi kokonaisuudessaan ja se riittäisi hänelle nyt. Hän ymmärsi, että hän oli toinen ihminen toisen ihmisen ulkokuoressa. Sisimmässään hän ajatteli elämästään samoin kuin oli jo nuoruudestaan ajatellut. Mitkään tapahtumat eivät olleet muokanneet hänen luonnettaan tai tapojaan. Hän oli vain oppinut olemaan hiljaa ikävistä tapahtumista, ja se pelasti hänet elämälle.

Hän puki päälleen parhaimmat vaattensa ja lähti matkaan kylälle. Hän tunsi jo joitakin kylässä asuvia ja ajatteli, että viisainta oli edetä hitaasti. Hän kyselisi vaivihkaa heiltä, ja tutustuisi paremmin kyläläisiin. Se olisi paras tapa edetä, että hän saisi riittävästi tietoa muilta.

Hän saapui kylälle ja talot olivat tien molemmilla puolilla. Äänet olivat pelotelleet häntä koko aamun, ja puhuneet pahaa hänestä. Kylällä hän hämmästyi oudoista äänistä. Hän kuuli ihmeellistä voimakasta sirinää joidenkin rakennusten lähellä. Hän ei tiennyt, mistä ääni tuli ja yritti keksiä, mikä häiritsi häntä siellä. Hän pohti ja ymmärsi, että kylässä oli sähköverkosto, ja ehkä muuntajien ääni kuului jotenkin voimakkaana sirinänä hänen korvissaan. Hän kulki tuttuun taloon ja pian hän alkoi puhelemaan miesten kanssa. He ymmärsivät hänen ongelmansa ja lupasivat auttaa.

Mies viipyi iltapäivään asti kylällä. Häntä pidettiin kunnollisena miehenä, ja moni ymmärsi hänen tarinansa vaimon kuolemasta, ja sen, että hän oli joutunut jättämään kotikylänsä vaimonsa kuoleman jälkeen. Hän sanoi menettäneensä kaiken omaisuutensa, eikä hänellä ollut sukulaisia. Hän halusi unohtaa kaiken, ja siksi hän oli lähtenyt etsimään työtä. Hän kertoi, etttä hän oli ollut onnettomuudessa vuorilla, ja hän oli vaivoin selvinnyt tänne vanhan miehen luo. Joku oli jossain antanut ruokaa hänelle, mutta hän oli ollut kovin sairas ja kuumeessa, eikä hän enää pystynyt muistamaan kaikkea. Hän oli ollut hyvin heikko ja vaikeasti haavoittunut. Miehet uskoivat häntä ja näkiväthän he arvet hänen kasvoissaan ja käsivarsissaan, niin miksi mies valehtelisi.

Mies palasi vasta illansuussa takaisin vanhuksen luokse. Vanhus kyseli ja uteli, miten matka oli mennyt. Hän sanoi, että kyllä ne kylän miehet auttavat häntä. Ja vanhus tiesi, että tilaa pidettiin arvokkaana omaisuutena, että kyllä hän olisi ihan hyvä puolisoehdokas. Piti vain olla kärsivällinen. Kyllä sana leviäisi ja joku tulisi ehkä puhumaan heille asioista ja järjestelyistä.