Mies oli nukkunut hyvin aamuyöhön asti. Hän oli tyytäväinen päiväänsä ja tapahtumiin. Hän oli innoissaan siitä, että ehkä hän pystyisi vielä elämään normaalia perheellisen ihmisen elämää. Ehkä hän saisi hyviä asioita kaiken tapahtuneen pahan jälkeen.
Aamuyöllä hän heräsi painajaiseen. Hänen nenäänsä pisteli, ja se vuosi hiukan verta. Hän oli kuitenkin hyvin levännyt, mutta painajaisen tapahtumat olivat kauheita. Ja äänet sanoivat hänelle, että ketään me emme ole tappaneet, vaan kaikki ovat kuolleet oman kätensä kautta. hMies mietti pitkään näkemään unta, ja ymmärsi, miten häntä oli pilkattu ja ivattu unessa. Ja miten syvästi ihmiset olivat hylännneet hänet, jättäneet yksin sekä fyysisesti että henkisesti.
Hänellä on traumaperäinen stressireaktio. Tapahtuma, jota hän ei pystyisi jakamaan kenenkään kanssa, eikä kukaan koskaan voisi tajuta, miten syvälle hänen sieluunsa oli tunkeuduttu. Miten häntä oli manipuloitu, tai miten hänet oli saatu pelkäämään, tai miten hänen sielunsa oli kaapattu pahan valtaan.
Hänelle oli tuotettu syvää häpeää ja syyllisyyttä, sitä äänet olivat korostaneet monta kuukautta. Miten hänen ihmisarvoaan oli arvosteltu ja miten huonoksi ihminen voidaankaan tehdä. Hän ei enää ollut äänien mukaan ihmisten arvoinen, vaan hänestä oli tullut negatiivinen ihmisarvoltaan.
Mies ei voisi koskaan unohtaa tapahtumia. Hän tunsi yhä tunteita, joita hän oli kokenut eri tilanteissa, ja miten hän oli reagoinut niihin. Välillä hän oli kokenut syviä masentavia hetkiä, ja välillä hän oli ollut tavallista iloisempi ja onnellisempi. Hän oli elänyt tällaista vuoristorataa monta kuukautta ennen suurta onnettomuutta. Hän ei pystynyt hallitsemaan tilannetta oman väsymyksensä ja oman surunsa takia. Hän oli ollut eräänlaisessa vuoristoradassa, jossa vaihteli hyvän ja pahan tunteet vuorotellen.
Hänen elämästään oli tullut negatiivinen. Hänen perheensä ja hänen läheisensä olivat kääntäneet selkänsä hänelle. He eivät hyväksyneet häntä enää sellaisena ihmisenä kuin hän oli ollut. Hän oli ympäristössään halveksittu ihminen. Hän jäi yksin henkisesti ja fyysisesti.
Mies tiesi, ettei hän voisi jakaa tapahtumia kenenkään kanssa, ja siksi äänet yrittivät nyt nujertaa häntä uudelleen. Hänen omaa syyllisyyttä tapahtumiin korostettiin, eikä kukaan ehkä koskaan pystyisi täysin ymmärtämään, mitä hänelle oli tehty. Hän ei ehkä pystyisi jakaamaan kokemuksiaan kenenkään toisen ihmisen kanssa.
Mies oli päättänyt jättää asiat kertomatta, eikä hän koskaan voisi paljastaa kaikkia tapahtumia. Ihmiset eivät ymmärtäisi, miten kaikki oli edennyt, ja miten hän oli itse lähtenyt mukaan. Siihen sisältyi niin paljon sellaista, mitä kukaan ulkopuolinen ei pystyisi käsittämään. Siinä oli hänen oman mielensä hallintaan liittyvä ongelma. Kuinka hän pystyisi unohtamaan mitään, sillä hän näki ja tunsi omassa mielessään tapahtumat vielä näin pitkän ajan jälkeen hyvin voimakkaasti. Hänen sieluunsa oli jäänyt ikuinen arpi tapahtumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti