Taivaan rannasta ne vyöryvät,
muhkean muotoiset pilvet,
illan siniset ja vaalean punaiset,
ja luovat herkän tunnelman.
Ihminen herkistyy ja kuuntelee elämän ääniä,
eihän minulla ole kiirettä minnekään,
katson vain pilvien liikettä,
mihin ne kiirehtivätkään.
Olen ylittänyt isoja vuoria,
elämän kipukohtia ja epäonnistumisia,
ja olen saavuttanut seesteisyyden,
minä en tule valmiiksi koskaan,
vaan jään vain puolittaiseksi,
niinkuin jokainen muukin ihminen.
Emme me ehdi kaikkea tehdä,
me jätämme vaillinaisen perintömme,
ja se on meidän hyväksyttävä,
kaikkia vuoria emme voi ylittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti