Näköala

Kaukana siintävät siniset metsät,

ja edessä järvimaisema,

katson maisemaa yhä uudelleen,

ja tunnen oman vajavaisuuteni,

tässä kauniissa maisemassa.

En ole paljon saavuttanut,

enkä tule koskaan saavuttamaankaan,

olen vain loputtoman tien etsijä,

ja levottaman sieluni vanki,

mutta tässä hetkessä olen rauhallinen,

ja mieleni on levollinen.

En minä ajatuksiani pakoon pääse,

enkä koskaan saa lopullista rauhaa,

sillä niin paljon on ajatuksia,

ja tietämättömyyttä kohdattava.

Hetken vain olen vankina,

ja sieluni on päässyt pilvien päälle,

hetken linnun lailla liidän,

ja saan olla onnellinen,

näen vielä tämän sinisen taivaan,

ja valkoiset pilvet.

Minä olen matkalla,

yhä ja edelleen,

kuten kanssakulkijanikin!