Mies mietti, kuka oli hänen vihollisensa. Kuka oli halunnut hänelle näin paljon pahaa? Mies muisteli tapahtumia aivan alusta alkaen, ja hän oli tunnistanut tuttuja ääniä, jotka olivat puhuneet hänelle. Äänet olivat nuhdelleet häntä ja pitäneet häntä viallisena, ja jopa hulluna. Miten hän ei ollut hankkinut uutta puolisoa, miten hänellä ei ollut lapsia, ja miten hän oli nuorempana ollut huono kaikissa toimissaan. Mies ei enää ajatellut äänien sanomaa, vaan kenen ääniä oli ollut mukana.
Hän oli nähnyt naisen kaukaa, mutta kuka tuo nainen oikein oli ollut, sitä hän ei tiennyt. Nainen oli salaperäinen ihminen, joka oli tunkeutunut hänen maailmaansa, ja käyttänyt hänelle tuttuja miehen äidin äänen vivahteita. Siksi mies oli luottanut naiseen, ja nainen tiesi hänen ajatuksensa, ja luki miehestä aina, millä tuulella mies oli.
Kuka oli varastanut hänen toimittamiaan tavaroita? Kuka oli se mies, joka oli tekeytynyt kauppiaan apulaiseksi, ja tilannut hänen puolestaan tavaroita, ja sitten hakenut ne kauppiaan nimissä? Hän muisti vain vähän miehestä ja naisesta, eikä hän voisi ehkä heitä tunnistaa väkijoukosta. Hän muisti paljon tunteita ja eleitä, jotka olivat herättäneet hänen luottamuksensa.
Mies ajatteli paikkoja, joissa hän oli nähnyt naisen. Olisi ollut liian vaarallista mennä kysymään naisesta siellä kaduilla tai pihoilla. Eihän kukaan miestä tuntenut tarpeeksi hyvin, eikä nainen ehkä koskaan ollut kertonut hänestä suvulleen. Mies ymmärsi, että naisen selvittäminen olisi vaikeaa, eikä hän tulisi siinä onnistumaan. Nainenhan oli aina ollut kaukana, ja hän ei ehkä ollut nähnyt kaikkia kasvojen piirteitä tarpeeksi hyvin.
Kauppiaan apulaistakaan mies tuskin tunnistaisi. Hän muistaa vaatteiden sävyt ja kankaat ja hiusten värin, mutta hän ei voi muistaa tarpeeksi hyvin kasvoja. Miten hän voisi etsiä ihmisiä, jotka hän oli nähnyt vain hetken?
Mies oli ehkä syyttänyt vääriä ihmisiä asioista ja kokemistaan vääryyksistä, Ehkä hän oli joutunut jonkin muun juonen uhriksi. Ehkä hänelle haluttiin pahaa paljon laajemman joukon toimesta, tai joku muu kostaisi hänelle, ja oli palkannut nämä ihmiset tekemään hänelle pahaa. Mies ei voinut ymmärtää, miten hän muisti kaikki ihmisten äänet, jotka olivat puhuneet hänelle. Eihän he kaikki voineet olla mukana.
Oli vaikeaa hyväksyä kaikki tapahtunut, mutta ei hänellä olisi todisteita ketään vastaan. Eikä hän voisi todistaa, kuka oli kaiken takana. Olisi vain jätettävä kaikki ja yritettävä selvitä eteenpäin. Ehkä jonakin päivänä joku muu paljastaisi enemmän näistä ihmisistä. Ehkä hän saisi enemmän selville muistakin asioista. Hänen oli oltava kärsivällinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti