Kesässä

Jo ovat kukkineet kesän kukat,
vielä onko kesää jäljellä,
lämmintä elokuuta,
ja sumuisia öitä,
jolloin yöt tummenevat,
kuusikot muuttuvat mustiksi,
eikä aurinko herää yhtä aikaisin,
kuin kesän kynnyksellä.

Miten elämän asettelisin,
elokuun pimentyvissä illoissa,
etsin uusia ajatuksia,
etten vaipuisi pimeyteen,
vaan kulkisin siinä valossa,
joka taivaalta loistaa,
pilvien lomasta,
ja valaisee omaa polkuani?

En aina löydä oikeita sanoja,
saati että tekisin oikeita tekoja,
olen vain ajelehtinut virrassa,
kulkenut vastavirtaa joskus,
lohikalan muodossa,
viskellyt vettä pyrstölläni,
ja räpiköinut sammakon lailla,
pärskinyt vettä enemmän,
kuin olisi ollut aihetta.

Mutta kaikessa on kulkenut kesä,
kaikkine elämän kirjoineen,
olen kuullut lintujen kevätäänet,
nähnyt muuttoparvien saapumisen,
ja haikean itkun jo juhannuksena,
kun kuovinaarat suuntasivat pois,
jonnekin muualle pois täältä,
lyhyen pyrähdyksen jälkeen.

Niin ihminenkin tekee,
pyrähtelee ja lentelee,
eikä aina kotiinsa löydä,
on vain ollut kuin eksyksissä.