Pumpulipilvet

Miten elämässä tuskaa,

on vain ollut puolittaista,

jos ei ole kokenut paljon,

eikä ole kokenut kuin sielun vankeutta,

eikä sitä että ei voi olla vapaa,

edes omassa mielessään,

vaan kaikki on toisaalta annettu.

On vain laskenut sekunteja,

minuutteja, tunteja ja päiviä,

olenko koskaan enää vapaa?

Ja näenkö metsät ja puut,

kuulenko lintujen äänet,

ja saako sieluni kohota pilvien ylle,

sinisen taivaan toiselle puolelle,

vaikka lentokoneen siipien avulla?

Siellä tunnen olevani vapaa,

laskeutumaan pumpulipilville,

enkä pelkää enää mitään.

Miksi minä mitään pelkäisin,

olen antanut sieluni elää,

ja se on ollut vapaa lentämään.

Se on vain ollut hetken,

tässä minun vaivaisessa ruumiissani,

ja jonakin päivänä se karkaa,

sinne pumpulipilvien päälle.

Silloin se on vapaa lentämään,

kuten linnutkin ovat vapaita,

näkemään ja kokemaan enemmän,

kuin ihmismieli voi koskaan maassa nähdä!