Vaikka ei ole koskaan tavannut,
eikä tiedä toisesta mitään,
voi tuntea sen läheisyyden,
ja ystävällisyyden tunteen,
joita he jakoivat siinä aterialla,
josta pääsin osalliseksi.
Sain maistella uusia makuja,
jostakin muualta maailmalta,
kokea jotain uutta toisesta maasta,
jonka he olivat joutuneet jättämään,
ja tulleet tänne kauaksi pohjoiseen,
mutta heidän yhteisöllisyytensä,
ja se keskinäinen luottamus,
tuntuu kantavan myös muita.
Koin olevani osa heidän suurta perhettä,
että minullekin on varattu paikka,
heidän omissa sydämissään,
ja heidän omissa perheissään,
minusta pidetään huolta,
ja minuun luotetaan,
kuten hyvään ystävään,
kuuluukin luottaa ja uskoa!
Ei ole aina yhteisiä sanoja,
mutta on enemmän katseita,
ja enemmän kosketusta,
kuin olen kokenut pitkään aikaan,
he halaavat kuin omaa mummia,
ja kaikki tervehtivät ja halaavat,
kuten heidän kulttuuriinsa kuuluu,
vanhempia ihmisiä ja naisia,
tulee kunnioittaa ja kuunnella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti