Tummissa öissä kuun kuvajaiset,
hohtavat hopeisina sirppeinä,
syttyvätkö seuraksi jo kohta tähdet,
ne taivaan tuikkivat valot,
joiden suunnaton määrä,
on jäänyt laskematta,
eikä sitä koskaan valmiiksi voi saada,
sillä aina uusi syttyy, ja toisia sammuu,
kuten käy meillekin elämässä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti