Kuolevatko kukatkin,
herätäkseen uuteen eloon,
ensi keväänä jälleen,
kun kohta ruskean värit,
täyttävät kaikki,
pellot ja nurmikot,
ja keltaisen koivut,
valtaavat metsät?
Jokainen kesä luopuu,
omasta vihreydestään,
uuden elämän aatteesta,
antaa tilaa kuolemalle,
noustakseen jälleen,
miten on ihmisen laita,
palaako hän enää koskaan,
kun on jättänyt tämän maan?
En vastata osaa,
enkä tiedä yhtään enempää,
kuin kukaan muukaan,
olen vain elävä yhden päivän,
ja jokaisen yhden hetken,
kerrallaan ja omalla ajallaan,
siinä päivien ja vuosien ketjussa,
joka minulle on annettu,
ja siihen on minun tyydyttävä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti