Linnut

Otan harsoa käteeni,
heitän sen vainoiden ylle,
ja katson aamun valoa,
joka nousee usvan seasta.

Kastepisarat hämäkin seitissä,
kosteudessa kastuvat kengät,
enkä voi hetkeksikään hellittää,
sillä kuulen tuhannet äänet,
kun linnut laulavat läpi koko yön.

Minun sydämeni nousee,
minun sieluni elää,
ja ylemmäs mieleni pyrkii,
enkä voisi tuntea enempää,
minun on linnut,
eikä niitä voi pois ottaa!