Kohde

Jos surisin koko ajan,
menetettyjä vuosia,
tai synkkiä menneitä aikoja,
en enää ehtisi elämään,
enkä kokisi mitään uutta,
toistaisin vain vanhoja lauseita,
olisin vain synkkyydessä elävä,
enkä näkisi aurinkoa enää.

Miten ihminen voidaan kahlita,
miten hänen ajatuksensa varastaa,
ja hänet valjastaa johonkin,
joka ei vastaa hänen omaa elämäänsä,
siihen en pysty vastaamaan,
mutta tiedän nyt ainakin sen,
että vain rankka fyysinen sairaus voi horjuttaa,
ja saada ihmisen helpommaksi kohteeksi?

En enää ihmettele tapahtumia,
sillä ymmärrän kaiken toiminnan,
sen selkeän rakenteen ja tekemiset,
niiden kaava toistuu monissa tapauksissa,
ja jokaista olisi varoitettava jo alussa,
että on olemassa vielä muutakin,
joka tulee seuraamaan sinua,
ja voit olla isomman tapahtuman uhri!