Miten vaikea on elää,
kun sydämessä on läsnä pelko,
mitä ihmiselle tehdään seuraavaksi?
Miten vaikea on elämä,
jos ei voi luottaa juuri kehenkään,
ja on pelättävä koko ajan omaa ympäristöään?
Miten paljon pelkää,
että joutuu sanomaan sanankin,
sellaiselle ihmiselle jota pelkää koko sielullaan?
Miten pelon kanssa elää,
miten selviää päivästä toiseen,
onko se vain olemalla enemmän poissa näkyvistä?
Onko enemmän kysymyksiä ilman vastauksia,
onko olemassa mitään oikeaa tietä,
jossa voisi olla turvallisella mielellä,
jos perusturvallisuus on viety?
Eikä tunne enää oloaan misään turvalliseksi,
onko silloin ihminen vain luotu kulkuriksi,
levottamaksi sieluksi,
joka etsii uusia paikkoja,
koko loppuelämänsä ajan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti