Hän oli niin ihana tänään,
hän hymyili koko kasvoillaan,
kun isoäiti juuri tuli.
Ensin hän itki,
eikä tunnistanut,
että isoäiti tuli juuri,
itkien omassa vuoteessaan,
uutta hammastaan.
Hänen äitinsä laittoi kenkiä,
ja otin hänet syliini,
ja laitoin hänen takkinsa,
sitten me veimme hänet päivähoitoon.
Hän alkoi itkeä autossa taas aluksi,
mutta sitten hän alkoi puhua,
hänen omaa kieltään.
tää-tää, tuo-tuo,
ja hänen äänensä oli,
niin ihana kuulla jälleen,
luulen, hän on kauneus,
juuri se!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti