Minäkin odotan joulua,
sitä rauhallista tunnetta,
että on jo aattoilta,
eikä ole kiirettä mihinkään.
On vain tämä hetki tässä,
voi lukea tai katsoa jouluohjelmia,
kuunnella ehkä musiikkiakin,
mutta on vain rauhallista olla,
minun joulussani ei ole hälyä,
eikä suuria ihmismassoja,
on vain kodin rauhallisuus läsnä.
Minun jouluni on jo aikaisemmin,
kun hän saapuu meille,
viikkoa ennen joulua,
ehkä siihen viime vuonna,
marketista ostamaani punaiseen,
siihen tonttupukuun pukeutuneena.
Ehkä me ehdimme leipomaan,
koristelemaan muutamia pipareita,
tai maistelemaan homejuustoja,
joista hän pitää niin kovasti,
että niitä ainakin ostan hänelle,
ja se polkupyörä on vielä hankittava,
että pääsee ensi keväänä harjoittelemaan.
Mutta minun joulussani,
on myös kaipaus läsnä,
se sukupolvien ketju,
jossa olen ollut mukana,
se aattoillan ruokailu,
ja se yhdessäolo on päättynyt,
sitä ei enää ole olemassa!
Siihen minä olin liian kelvoton,
että olisin ansainnut sen,
mitä pieni lapsi iloa toisi,
ja joulupukkia tervehtisi,
se oli minun lapsuuteni,
ja omien lasteni lapsuus,
mutta nyt se perinne,
on vain katkennut haave!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti