Olisinko vain tähti taivaalla,
näin joskus unelmoin,
valoni olisi himmeää kajoa,
eikä muuta olisi jäljellä.
Siellä suuri rannaton avaruus,
jossa on tuhansia tähtiä,
ja taivaan tulet leimuavat,
kun on kipakka pakkanen.
Siellä minun sieluni lepää,
katselen kuutamon kirkkautta,
lumista pakkasmaisemaa,
ja pitkiä kuusien varjoja.
Eikä minun ole kuin hyvä olla,
olen vain tähtenä taivaalla,
vaikka seisonkin lumessa,
mutta aina voi unelmoida.
Eihän se ole keneltäkään pois,
ihmisen mieli ja sielu lentää,
kun kuuntelee suurta avaruutta,
ja katsoo suurempia asioita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti