Joskus kerron kaiken,
tai pikemminkin kirjoitan,
sen kaiken muistiin,
niinkuin jotkut muutkin,
tekevät sen omalla tyylillään.
Se ehkä ymmärretään paremmin,
kymmenen tai kahdenkymmenen,
vuoden tai vuosikymmenen jälkeen,
en tiedä miten aika etenee,
ja miten ihmisten tieto lisääntyy,
mutta olen vain kirjoittanut,
ruutuvihkoihin omia muistiinpanoja,
jotka ovat sitten joskus luettavissa.
Olisihan tässä aineista,
kirjoittaa vaikka romaani,
mutta minusta ei ehkä ole,
siihen kaikkeen tekstiin,
tai luovuttaisin kesken,
ehkä eläisin kaikki hetket,
nyt liiankin tuskallisesti,
ja kokemukseni läpi käyden!
Se ei ehkä ole siis viisasta,
kirjoittaa niitä nyt,
vaan antaa kaiken hautua,
ja hautaantua vielä vihkoihin,
ja niiden sivuille päivämäärineen,
ja niiden päivien tapahtumineen,
mitä olen nähnyt ja kokenut,
missä kaikki on tapahtunut,
ja mitä on tapahtunut.
Voisin toki antaa kaiken pois,
jollekin paremmalle kirjoittajalle,
mutta puuttuisiko siitä tietoa,
tai sellaista kokemusmaailmaa,
jota hän ei ehkä pystyisi tavoittamaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti