Harmaita teitä

On vain harmaita teitä,
ja hitusen kuuraa siellä,
missä on vähän pakkasta,
eikä ole puhdasta lunta.

Joskus kaikki on harmaata,
samaa yhtenäistä massaa,
josta on vaikea erottaa,
kirkkaita elämän värejä,
tai kauniita sointuja.

Päivän hetket ovat muistoja,
menneistä ajoista tuokioita,
lämmin halaus rakastaa,
sinä olet vielä olemassa,
ja läsnä tässä maailmassa.

Mutta mitä on lopulta jäävä,
jääkö paljonkin muistoja,
onko ikävöiviä ystäviä,
tai muistavia sukulaisia?

Tahtoisi enemmän hyvää,
kaiken kadonneen tilalle,
mutta tapahtumia ei voi muuttaa,
voi vain yrittää uudestaan,
eikä sekään ole mitenkään varmaa!

Jos toinen ei tule millään tavoin vastaan,
ei voi itsekään toimia mitenkään,
on vain hyväksyttävä se,
että elämä on pliisumpaa!