Minä olen pahoillani maailma,
niiden monien ihmisten puolesta,
joiden elämä ei ole onnistunut,
vaan se on tuhoutunut,
jo ennenkuin he ovat aikuistuneet,
he ovat joutuneet kiusanteon,
tai pahan vihan kohteeksi.
Minä ymmärrän sen,
että ihminen ei kestä kaikkea,
että toinen ihminen ei tiedä,
miten herkkä tai hauras,
voi olla toinen ihminen.
Miten heitä autettaisiin,
jos heidät hylätään jo alussa,
eikä kukaan usko heitä,
tai kuuntele heitä silloin?
Miten me kasvattaisimme,
omat lapsemme ymmärtämään,
kaiken paremmin maailmassa,
etteivät he vihaisi muita,
ja osaisivat olla hyviä,
toisia ihmisiä kohtaan?
Ajattelee joskus itsekin,
että olen ollut epäonnistunut,
hyvin monessa asiassa,
ja sen seurauksista maksan,
nyt paljon enemmän,
kuin jos olisin elänyt toisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti