Miten kaunista voi olla,
kun sataa lunta,
suurina hiutaleina,
aurinko kuultaa pilvissä,
näkyy vain häivähdys,
sinistä taivasta,
pilvien takaa.
On kuin satumetsä,
koivut kaarelle taipuneet,
lumen painon alla,
ja kuuset uljaina,
suurina ja mahtavina,
kannattavat omaa kuormaansa.
Siinä ihminen lepää,
hänen on rauhallista olla,
katsoa tätä maailmaa,
ja imeä itselleen voimaa,
tätä valkeutta minä rakastan.
Vain hetkinen kuluu,
ja lumisade loppuu,
aurinko valaisee valkeutta,
hanget hohtavat kirkkaina,
taivas on kaunis ja sininen,
eikä voi kuin ihailla.
Miten kaunista voi olla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti