Mitä minä voisin pelätä enää,
kun olen jo ovia kolkutellut,
mutta niitä ei avattu vielä minulle?
Minun oli vain hyvä olla,
ja mieleni ja sieluni levollisia,
enhän minä tuntenut pelkoa,
odotin vain rauhassa siinä.
Että jos minun aikani on nyt,
en minä aio mitään tehdä,
odotan vain noutajaani.
Silloin ei ihmisen tarvitse pelätä,
jos on käynyt jo rajalla siellä,
se paikka on rauhallinen ja seesteinen,
eikä sitä tarvitse kenenkään pelätä.
Se paikka kun näytettiin,
tiedän että olen elävä joka hetkeni,
niinkuin se olisi viimeinen elämässäni,
enkä hukkaa aikaani turhaan,
vaan toimin ja teen koko ajan,
sillä enhän minä hetkistä päätä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti