torstai 15. helmikuuta 2018

Lähimmäisenrakkaus

Miten vähän tarvitaan,
elämän kosketusta,
kun kaikki on lähellä,
ja tuntee pienet kädet,
jotka koskettavat hiuksia,
tai silittävät poskea.

Miten pieni lapsi,
on alkumatkalla vasta,
ja itse on jo varttuneempi,
niillä viimeisillä vuosikymmenillä,
jossa sattumilla on suuri merkitys,
miten elämä kulkee,
ja etenee eteenpäin.

Siinä hän lämmitti käsiäni,
omien pienten käsiensä välissä,
sitten otti käteni poskeansa vasten,
että se lämpiäisi nopeammin,
miten hyvältä se tuntuikaan,
olla lähellä ja läsnä.

Näitä tilanteita toivoisi,
kaikkien ihmisten voivan kokea,
olla lähellä toista ihmistä,
ja antaa omasta lämmöstään,
ja omasta sielustaan osa,
sellaista pyyteetöntä rakkautta,
jota lähimmäisenrakkaudeksi kutsutaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti