Vierailu oli nopeasti ohi ja sisar perheinen ja vanha sukulaisnainen lähtivät pois. Mies oli yhä hämmentyneempi sisarensa kysymyksistä ja äänistä. Toki hän oli kuullut vastaavia ääniä jo pitemmän aikaa, mutta hän oli tottunut jo niihin, eikä kiinnittänyt pieniin asioihin huomiota. Miestä vaivasi kuitenkin kauan aikaa äänet, ja, se, että ne kuuli joku toinenkin ihminen. Miten se oli mahdollista?
Sitä hän mietti seuraavan yön, ja äänet olivat läsnä, koska hän ei nukkunut lainkaan. Hän ihmetteli, miten sisar aisti jotain outoa hänen asunnossaan, ja miten vähän hän kertoi naisen äänestä ja kaikesta muusta. Hän ei kertonut, koska hän ei voinut tietää totuutta asioista. Hän ajatteli, että ehkä jumalan ääni puhutteli häntä, eikä hän voinut muuta kuin kuunnella.
Ehkä kaiken taustalla olikin jokin kiusaus, että hän olisi syntinen eikä sopiva kenenkään aviopuolisoksi. Hänet oli tuomittu kuulemaan tuota naisen ääntä loppuelämänsä. Hän yritti keksiä sopivia asioita, joista voisi tietää naisen olevan totta, mutta vain pari lyhyttä näkemistä pikaisesti kauempaa eivät enää riittäneet hänelle siihen, että hän uskoisi kaiken olevan totta.
Hänen mielensä vaihteli päivästä toiseen ja välillä hän uskoi vahvasti, ja välillä hänet valtasi toivottomuus ja epäusko. Hän ei enää itsekään tiennyt, kannattiko hänen laskea elämänsä tämän naisen varaan, vai olisiko parempi etsiä puoliso muualta. Mutta mistä hän sen löytäisi, sitä hän ei tiennyt itsekään!
Aamulla hän lähti töihin hyvin väsyneenä, ja teki päivän työt kuin kone. Hän ei juuri miettinyt asioita, vaan kaikki sujui vanhoilla rutiineilla. Hän ajoi tuttuja teitä ja matka sujui joutuisasti, vaikka teillä olikin tavallista enemmän kuoppia sateiden jälkeen. Hän oli illalla hyvin väsynyt työpäivän jälkeen, ja nukkui seuraavan yön taas paremmin. Yöllä hän heräsi jälleen muutaman tunnin jälkeen, mutta tällä kertaa äänet olivat läsnä hänen yössään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti