Odotan uutta vuotta,
odotan uusia kokemuksia,
ja palaan yhä vanhoihin,
mutta vain selvitäkseni.
Päivästä toiseen.
Ehkä vielä löydän,
jonkun joka ymmärtää,
joka rakastaa enemmän,
ja jakaa aikaa kanssani,
sillä sielussani olen yksin.
Enkä tunne yhteyttä,
sellaista läheisyyttä,
joka pitäisi kaiken kasassa.
Tajuan että elämä loppui,
jo vuosia aikaiemmin johonkin,
jota kukaan ei voinut ymmärtää,
tiet vain erkanivat loppullisesti,
kun yhteistä kieltä ei enää ollut.
On vaikea elää sellaisessa,
jossa pahoittaa mielensä usein,
jos ei saa mitään vastakaikua,
eikä ole minkään huomion kohde,
on vain kaksi entistä etäisempää
ihmistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti