Tänään on juhlapäivä,
Suomi täyttää 101 vuotta,
päivänsankari 90 vuotta,
ja sain kunnian olla mukana.
Olen kuullut tarinoita,
sen ajan leikeistä lapsuuden,
sodasta ja perheen menetyksistä,
siitä miten he ottivat siirtolaisia,
ruokkivat ja majoittivat heidät,
koko kymmenlapsisen perheen.
Oli kyselty kotieläinten perään,
vaan kaikki oli jo syöty,
eihän kenelläkään ollut liikaa,
jos oli kuusitoista ihmistä syömässä,
siinä samassa tuvan pöydässä,
jokainen tarvitsi oman osansa.
Miten paljon muistoja on ihmisillä,
evakkotietä kulkeneilla,
tai evakkoja vastaanottaneilla,
kaatuneitten sotilaitten omaisilla,
siinä on sitä elämän tarinaa,
jota emme itse ole kokeneet.
Isovanhemmat tietäisivät enemmän,
mutta he ovat jo edesmenneitä,
eikä voi kysellä enempää,
on tyytyminen toisten tarinoihin,
miten totta se sota oli elämässä,
ja miten se vaikutti koko perheeseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti