Hiljainen tappaja

Hän oli kuumeen jälkeen jo hereillä enemmän. Oli kulunut jo muutaman päivää, ja häneltä puuttui ruoka. Juomaa hän sai eläinten juoma-astiasta, vaikka hän ei tiennyt, oliko se terveellistä juoda samaa vettä, mutta hän näki aina kun nainen täytti astian, ja huomasi myös puron, josta hän toi vettä. Se ei ollut kovin kaukana, mutta päivällä hän ei uskaltaisi mennä sinne. Hän ei ollut sairastunut enempää vedestä, joten hän päätteli sen olevan juomakelpoista.

Hän katseli aluetta nyt uusin silmin ja muisti, että hänen äitinsä oli käyttänyt luonnosta saamiaan kasveja ruokaan. Hän ymmärsi, että hän ehkä tunnistaisi jonkun tutun kasvin, jota voisi syödä raakana ja pieniä määriä. Hän muisti villin sipulin, jota äiti oli lisännyt ruokiin, ja tiesi, että sellaista voisi olla ruohon seassa. Olisi liian uskaliasta yrittää jonnekin lähitaloihin ja varastaa ruokaa, hän ei pystyisi pakenemaan koiria tai ihmisiä tässä tilassa.

Hän ymmärsi, että yrittäisi vielä selvitä muutaman päivän. Ja hän ymmärsi, ettei hän ollut kuollut, vaan hän oli selvinnyt. Hänen elämänsä alkaisi miinusmerkkisenä. Hänellä ei ollut mitään omaisuutta, ja se oli parempi nyt. Hänen puhelimensa paljastaisi hänet, samoin jos hän olisi käynyt kotona, jäljet näkyisivät siellä. Hänet voitiin julistaa kuolleeksi. Ei kukaan tietäisi, että hän on elossa. Ihmiset olivat palaneet pahoin tulipalossa, eikä kaikkia voitu tunnistaa tarkasti. Näin hän ajatteli tapahtumista, koska hän ei voinut tietää kaikkea, mitä oli tapahtunut.

Hänen hetkensä tuntuivat pitkiltä nyt kun hän oli hereillä enemmän. Hän muisti alkuaikoja kaiken kanssa. Hänen vaimonsa tuntui nyt entistä läheisemmältä, mutta oli vaikea palata hänen muistoihinsa. Hän oli kärsinyt syyllisyydestä ja oli masentunutkin vaimonsa kuollessa. Hän ymmärsi, että silloin tapahtui jotain, mikä tuli määrittämään hänen elämänsä nyt. Hän oli saanut jumalanpilkkatuomion monta kertaa omasta elämästään silloin. Hän tunsi itsensä kelvottomaksi, ja hänellä oli itsetuhoisia ajatuksia. Miksi hän ei ollut kuollut, vaan hänen vaimonsa oli kuollut? Joskus hän tunsi, että jokin ajoi häntä itsetuhoiseen tekoon ikäänkuin hänen ajatuksissaan, että hän tekisi jotain ja ajaisi vaikka jyrkänteeltä alas rotkoon. Se tuntui nyt hänestä niin läheiseltä ajatukselta, ja hän ymmärsi, että ei hän itse ollut koskaan ollut noin itsetuhoinen. Miksi hän tunsi, että kuin joku laittaisi kaikki pahat ajatukset hänen päähänsä?

Hän ei tiennyt, mitä tapahtuisi hänen asunnolleen ja tavaroilleen, eikä hän ajatellut muuta kuin että hän ei voisi palata menneeseen elämäänsä. Hän tiesi, että joku seurasi jotenkin häntä, mutta kaikki olisi aloitettava alusta muualla elämässä, jos hän aikoisi elää.

Hän ymmärsi, että hän ei pystynyt käsittämään kaikkea kokemaansa, ja miten kaikki tapahtunut. Eikä hän saanut apua mistään ongelmiinsa aikaisemmin, vaikka hän oli yrittänyt kysellä oudoista tapahtumista. Hän oli vaiennut, koska kaikki pitivät niitä hulluina tai liian outoina, että ne olisivat voineet olla totta. Hän oli jäänyt siten yksin ongelmineen. Ei hän tuntenut ketään, jolla olisi ollut samoja tuntemuksia kehossaan tai joka olisi kuullut samoja puheita kuin hän nyt. Ja mitä kaikkea muuta oli tapahtunut, sitä hän ei pystynyt ymmärtämään. Siitä ei löytynyt tietoa tarpeeksi mistään, miten kaikki oli mahdollista! Kuka voisi tehdä tavalliselle ihmiselle tällaista? Miksi hänelle oli tehty kaikki tämä?

Nyt hän oli vieläkin yksinäisempi, ja menettänyt elämässään kaiken. Omaisuutensa, oman työnsä, oman asuntonsa, ja ehkä osin oman terveytensä. Miten hän tulisi selviytymään eteenpäin? Ehkä hän olisi oleva ulkopuolinen yhteiskunnassa koko lopun elämänsä. Hänestä oli tullut tavallaan näkymätön ihminen, koska häneltä puuttui oma identiteetti!

Repaleisia

Oliko siivet repaleiset,
mieli ja sielu särkynyt,
elämän kolhut ja tummuus,
miten sen kaiken kokisi?

Niin siipirikkoisia saamme olla,
olla hyväksyttyjä omiemme joukossa,
tuntea hyväksyntää,
jota muualta on vaikeaa saada,
myötätunto ja vertaistuki,
avaimet parempaan huomiseen!

Hiljainen tappaja

Aurinko paistoi kuumasti karjasuojan seinään. Hän ei käsittänyt päivien määrää, jotka hän oli vain ollut horroksessa. Hän yritti katsoa hiukan ympäristöä, mutta hän näki vain laidunmaita ympärillään. Yhtään taloa ei ollut lähellä.

Hän tiesi, että hänen olisi saatava ruokaa jostakin, kun kuume oli laskenut, ja hän tunsi olonsa paremmaksi. Selän haavat vaikeuttivat liikkumista. Hän oli nukkunut paljon. Kyljellä nukkuessaan hän tunsi pistoksia olkapäissään, eikä hänen unensa ollut levollista. Hän tiesi heti, että kaikki tulisi jatkumaan kuten oli aikaisemminkin.

Hän oli kuullut naisen äänen edellisenä yönä, mutta se oli ollut ikävän naukuva ja kuin äänitetty. Se oli ivallista ja ikävää kuultavaa. Pilkka koski nyt kaikkea, johon hän oli erehtynyt uskomaan. Jopa naisesta oli tullut hirviö. Hän oli tyrmistynyt äänen epämiellyttävyydestä. Kaikki satutti häntä syvästi sekä henkisesti että fyysisesti. Miten hän oli joutunut tähän kaikkeen mukaan?

Hän ei voisi enää elää omana itsenään, ja onneksi aika huolehti siitä. Hänen partansa ja hiuksensa oli helppo kasvattaa siten, että häntä olisi vaikea tunnistaa! Mutta kuka hän oli oikeastaan, ja miten tarinasta tulisi uskottava, jos aikoisi selviytyä eteenpäin elämässään!

Nuku päiväperhonen

Nuku päiväperhonen,
kun tuuli kortta keinuttaa,
kun aallot iskevät maihin,
ei ole tyyntynyt vielä.

Sinä tarvitset lepohetken,
silloin kun joku muu,
aivojasi sumentaa,
ja silmäsi painuvat kiinni.

Nuku päiväperhonen,
että olisit turvallisesti teillä,
että sinun siipesi kantaisivat,
sinut kotia asti!

Hiljainen tappaja

Mies sinnitteli kuumeisena. Hän tunsi kehonsa taistelevan ankarasti. Isot vesipisarat ihollaan ja kipu selässä tekivät elämästä vaikean. Hän tunsi, ettei voinut tietää, selviääkö hän vai ei. Hän nukahtelu usein, ja hän tiesi, ettei selviäisi kauaa, jos ei saisi apua jostain.

Hänen onnekseen paimenessa oleva nainen vaihtoi välillä puhdasta vettä eläinten juoma-astiaan. Hän sai siitä juodakseen, eikä hän ollut nälkäinen. Hän tunsi vain suurta heikotusta kehossaan.

Hän ei tiennyt, mikä päivä oli, tai paljonko kello oli, sillä ei ollut nyt merkitystä. Hän yritti kääriä verisiä vaatteita ympärilleen, kun häntä paleli. Välillä taas oli niin kuuma, että kaikki neste tuntui tulevan ihon lävitse, ja hänen oli riisuttava kaikki vaatteet pois.

Hän näki merkillisiä unia, painajaismaisia tulipaloja, ihmisten tuskanhuutoja,  ja seuraavat päivät olivat ratkaisevia, selviäisikö hän.

Hän nukahti hämärään seinän vierustaan, ja hän näki samaa unta koko yön.Hän oli torilla, ja hän etsi naista katsellaan. Naista ei näkynyt missään, ja hän tunsi, kuinka iva ja pilkka löivät vasten kasvoja. Hän ei vapautunut unesta, vaan se toistuu koko ajan.

Hän tajusi tulleensa huijatuksi. Sama uni seurasi häntä koko yön. Hän tunsi kipua ja painetta silmissään. Äänet sanoivat, että miten mies voi olla noin hullu? Hän oli epätoivoinen ja pettynyt omaan toimintaansa. Miten häntä pystytty noin huijaamaan?

Hän tiesi, että hänen olisi jätettävä kaikki taakseen ja aloitettava kaikki alusta, jos hän selviäisi tästä tilanteesta. Hän ei enää ajatellut olevansa syyllinen, hän oli vain joutunut uhriksi johonkin, jota hän ei osannut varoa.

Pelot

Joitakin ihmisiä pelkää,
jo heidän karkeutensa takia,
tai heidän oman ylivertaisuutensa takia,
he ovat aina oikeassa,
ja ihan jokaisessa asiassa.

Silloin siirryn ja väistän,
en minä voisi noin sanoa asioista,
en minä voi tietää toisista mitään,
tai nähdä heidän sielunsa sisään,
siksi on parempi väistää,
kuin kohdata sellaisia ihmisiä.

Vapauteen

Päätin ottaa oman vapauteni,
vapautua toisten asettamista rajoista
sillä en pystyisi elämään niissä,
ja olla kahlittuna sellaiseen,
mikä lopulta lannistaisi minut täysin.

Olen vain vapaa matkustaja monessa,
eikä minun tarvitse enää sitoutua,
jos toiset eivät minua ymmärrä,
itsenäisesti voin paljon paremmin,
minä voin suunnitella oman elämäni,
elää sellaista omannäköistä elämää.

Ajatusmaailman vanki

Jos ymmärtäisin paremmin,
toisen ihmisen ajatusmaailmaa,
voisin ehkä auttaa enemmän,
kun mieli on kietoutunut,
ja tarrautunut liiaksi menneeseen.

Iloitsisi enemmän pienistäkin,
edistysaskeleista elämän poluilla,
pystyisi unohtamaan pahan maailman,
vaikkapa vain muutamaksi hetkeksi,
hymyilemään ja nauramaan.

Jos voisin vapauttaa ihmisen tuosta,
synkkien ajatusten vankilasta,
tekisin mitä vain voisin tehdä,
että hekin saisivat vielä iloita,
kokea olevansa arvokkaita olentoja,
tasavertaisia ihmisiä ihmisten keskellä.

Kesän odotus

Jo kuulen käen kukuntaa,
näen koivun vihreät lehdet,
taivaan sinisen avaruuden,
valkoiset pitsipilvet,
enkä voi surra enää.

Minä olen selvinnyt,
ja elän yhä kiihkeämmin,
koska en voi tietää huomisesta,
tänään ehdittävä enemmän,
koettava jokainen hetki.

En voi pysähtyä paikoilleni,
minun on vain kiirehdittävä,
jotta vielä ehtisin elää,
sellaista mitä en ole vielä kokenut,
siksi en voi tuhlata aikaa.

Siinä kai se vanhenemisen viisaus,
toteuta haaveitasi nyt kun voit,
huomenna voi olla liian myöhäistä,
siksi olenkin liikkeellä jo tänään.

Muisto ihmisestä

Mitä jää jäljelle,
kaiken koko elämän jälkeen,
säilyykö ihminen muistoissa,
vai unohdetaanko hänet?

Onko hän saanut aikaan,
jotain merkittävää tai muuta,
joka kantaa ajassa hänen jälkeensä?

Voiko se olla jokin taideteos,
joku muu kirjallinen teos,
sitä ei voi ennakolta tietää?

Voiko ihmisestä jäädä jäljelle,
jotain hyvin inhimillistä,
tai erityisiä koskettavia muistoja,
oliko hänellä lämmin sydän,
ja koskettiko hän muita,
jollakin erityisellä tavalla?

Äänien ja näkyjen maailma

Koko ajan ihmiset uskaltavat kertoa,
lisää kokemuksistaan ääniäkuulevina,
paljon koulutetut ihmisetkin,
ovat nähneet kuolleita sukulaisia,
ja puhuneet heidän kanssaan.

Jotkut ovat kuulleet jopa tutun äänen,
yhtäaikaa ilman että henkilö on ollut läsnä,
miten sekin voi olla mahdollista?

Ihmisen tieto on loppujen lopuksi,
hyvin rajallista ja vajavaista,
näistä maailman asioista.

Olen iloinen kuullessani ihmisiltä,
että he ovat sopeutuneet elämään,
kaiken tämän äänimaailman,
ja kaiken muun kokemansa kanssa,
että he ajattelevat asioita uudella tavalla,
ja olen itsekin oppinut paljon,
jota en muuten olisi koskaan tuntenut!

Äänet eivät enää kahlitse mitenkään,
ne vain kuuluvat taustale elämässä,
ne herättävät uusia ajatuksia,
ja niillekin voi nauraa joskus,
ja ihan täysin hervottomasti!

Ja nämä ihmiset ovat ihan tavallisia ihmisiä,
eikä heillä ole mitään mielenterveyden ongelmia,
tai hoitoa vaativaa diagnoosia!

Kiviönniemessä

Linturetkillä Jyväskylässä ja Laukaassa

Kuikkia, pikkutyllejä, rantasipejä, kaulushaikaroita, haapanoita, lapasorsia, liroja, lapinsirrejä, tukkasotkia, härkälintuja, silkkiuikkuja, selkälokki, harmaalokkeja, kalalokkeja, kalatiiroja on saapunut ja osa on aloittanut jo pesinnän.

Sallaajärven ja Kuusimäen metsissä

Hiljainen tappaja

Mies oli tuskissaan. Kehossa tuntui kipua, ja joitain sirpaleita oli joutunut ihon alle. Ihoa poltti ja kuumotti selästä, mutta hän ei voinut muuta kuin etsiä suojaa itselleen. Hän oli päässyt lammaslaitumen kautta pienen metsikön laitaan. Siellä oli syrjäinen lato, ja eläinten suoja, ja hän meni sisälle. Hän löysi seinän vierestä vanhoja eläinten kuivikkeita ja viljan korsia. Hän meni makuulleen ja lepäsi hetken siellä.

Hänen kehossaan tuntui sama polte, jonka hän oli kerran tuntenut kotonaan. Hän oli etsinyt tietoa tapahtumista, äänien kuulemisesta, ja muusta netistä muutama viikkoa aikaisemmin. Hän tunsi, kuinka hänen kylkeensä tuli polttavia hiutaleita tai jotakin muuta, ja ne aiheuttivat kovaa kipua. Tuntui kuin ne polttavat "madot" olisivat ryömineet hänen ihonsa alla. Tuskat olivat olleet kovat, ja hän ei tiennyt, mikä aiheutti ihon alla tuon tunteen. Hän siirtyi välillä toiseen kohtaan huoneessa silloin, mutta heti kun hän oli tietokoneensa ääressä, hän sai uusia palavia ryömiviä "matoja" kehoonsa.

Hänen tilanteensa oli ollut erittäin tukala. Hän oli miettinyt, miten hän pääsisi pakoon kaikkea kokemaansa, ja miten hän hikoili kovasti, mutta hän ei löytänyt tietoa oudoista madoista, eikä poltteesta. Nyt hän ymmärsi, että hänen pitäisi ehkä paeta jonnekin, mutta hän ei tiennyt minne. Ehkä hänen pitäisi lähteä maasta ja aloittaa kaikki uudelleen jossakin muualla. Ei hänellä ollut mitään kuin epävarmuutta tulevaisuudesta, ja hän oli erittäin ahdistunut ja tuskainen. Hän lähti kaupungille kävelemään hetkeksi ja kipu hellitti vähän. Muutaman tunnin päästä hän pystyi kuitenkin jo palaamaan kotiinsa, kun suurin kipu oli hellittänyt, ja hän selvisi seuraavana päivänä töihin. Hän ei ymmärtänyt, mikä voisi aiheuttaa tuollaisen tunteen?

Mutta nyt hän kärsi yhtä voimakkaasta kivusta ja ehkä pahemmastakin. Veri oli vuotanut pitkin kasvoja ja hänellä ei ollut paikkaa peseytyä. Hän etsi vettä, mutta sitä oli vain lampaiden juoma-astiassa. Hän yritti pyyhkiä kasvojaan huivilla, mutta se ei tuntunut kauhean hyvältä. Hän oli liian väsynyt ajatellakseen enemmän. Hän päätti mennä aivan seinän viereen rehukasan taakse ja sellaiseen paikkaan, joka oli niin piilossa, että tuskin kukaan osaisi sinne tulla.

Hän nukahti uneen, ja painajaiset seurasivat häntä. Koko lato tuntui olevan tulessa, ja hän hikoili kovasti. Hän kärsi kuumeesta ja kovista kivuista, eikä tilanne näyttänyt hyvältä nyt. Hän ymmärsi, että aika voisi käydä vähiin hänen osaltaan. Hän yritti etsiä jotain juotavaa, mutta ei ollut muuta kuin vesi eläinten juoma-astiassa. Hän kauhoi siitä käsillään vettä suuhunsa. Hän nukahteli välillä, ja hänen vaatteensa olivat aivan märät kun hän heräsi. Välillä hän ei tiennyt, miten hän oli vielä hengissä.

Hän tunsi, että hänen tulisi tehdä tili elämän kanssa. Hänen elämänsä olisi tässä ja nyt, ja sen hän tunsi voimakkaana. Hän ymmärsi, että hänen jumalansa antoi anteeksi hänen tekonsa, eikä hän muuta voinut kuin rukoilla, ja hän rukoili myös, että näkisi edesmenneen vaimonsa kuolemansa jälkeen. Hän tunsi olonsa rauhalliseksi, eikä hän enää pelännyt mitään. Outo hiljaisuus oli vain ympärillä. Hän oli antanut elämänsä, jos niin olisi käyvä. Hän armahti itse itsensä, ja tunsi, että hänet oli myös armahdettu. Hän nukahti uudelleen.

Hiljainen tappaja

Mies ei tiennyt, miten hänen elämäästään tiedettiin niin paljon, ja miten hänen ajatteluaan pystyttiin muokkaamaan niin lyhyessä ajassa. Hän ei ymmärtänyt pelätä mitään uusia asioita, koska häneltä puuttui kokemus, eikä hän saanut tietoja mistään vastaavista tapahtumista. Siksi hän ei pystynyt puolustautumaan eikä huomannut manipuloituvansa kaikesta tapahtuvasta sekä fyysisesti että henkisesti. Joku oli saanut otteen hänestä.

Hänen ajatteluaan oli uudistettu tavalla, jota hän itse ei tiennyt. Häntä hallittiin tietyillä eleillä, tietyillä sanoilla ja ärsykkeillä, ja hän rohkaistui itse toimimaan saamiensa ohjeiden mukaan. Hän näki ympäristössään muutoksia, hän kuuli ihmisten puhuvan outoja asioita, ja hänelle tapahtui outoja asioita. Hän ei itse pystynyt havaitsemaan muutoksia itsessään, eikä omassa käytöksessään ennenkuin oli jo liian myöhäistä. Nainen oli saanut otteen hänestä tiukemmin ja pystyi kontrolloimaan hänen elämäänsä yhä paremmin.

Miten oli mahdollista saada hänet mukaan toimintaan? Ihmisestä pitää tietää tarpeeksi ennenkuin häntä voidaan ohjata toimimaan eri tavalla tai, että hänen ajatteluaan voidaan muokata haluttuun suuntaan. Ihmisestä pitää tietää, mistä hän pitää itsessään, mitä hän vihaa itsessään. Mitä hän haluaa ja mitä hän pelkää.  Mistä hänellä on epäilyjä. Nämä ovat osia hänen identiteetistään, ja myös heikkoja kohtia hänen elämässään. Kaikkea tietoa näistä asioista voidaan käyttää hyväksi hyökätessä häntä vastaan.

Miehen elämä oli asetettu kyseenalaiseksi kaikilla elämänalueilla. Hänen uskoaan epäiltiin, hänen perhettään arvosteltiin, ja hänen lapsuudestaan tuotiin esille huonoja asioita. Hänen sukulaisistaan kerrottiin huonoja tapahtumia, ja hänen elämänsä oli tuhottu monin tavoin. Hän joutui luopumaan omasta identiteetistään hyvänä työntekijänä, hyvänä ihmisenä ja hyvänä naapurina. Hän kärsi siis kaikenlaisesta arvostelusta ja luottamuksen puutteesta. Hän menetti kaiken sen perusturvan, jota oli hänen entisessä turvallisessa elämässään. Hänen mielenrauhaansa saatiin horjutettua tavalla, jota hän ei pystynyt käsittämään.

Hänen perusturvallisuutensa oli uhattuna. Hän oli ollut heikko vaimonsa sairauden ja kuoleman takia, eikä hän ollut toipunut vielä niistä, kun hän sai jo uusia asioista elämäänsä. Hän oli haavoittuvaisessa tilassa. Hän tunsi suurta syyllisyyttä, ja yksinäisyyttä monissa asioissa. Hän ei pystynyt jakamaan asioita, kuten hän oli tehnyt aikaisemmin. On ja oli mukana suuressa pelissä, jossa oli mukana elementtejä pelosta mutta myös uusista toiveista!

Hiljainen tappaja

Pakoon, pakoon, pakoon, ei ollut kuin yksi ajatus! Ja hän pakeni koko elämänsä edestä, ei hän tiennyt, miten kaikki kävi, hänen vaatteensa olivat rikkinäiset ja verta valui pienistä haavoista ympäri kehoa. Hän tunsi päässään outoa tunnetta, ja hän ei kuullut kunnolla korvillaan. Hän tunsi kipua kasvoillaan ja silmissä, iho tuntui kuumentuneen ja hän oli kauhuissaan.

Tuska oli valtava, hän oli kokenut jotain, mitä hän ei voinut ymmärtää. Pakoon, pakoon, pakoon, sydän hakkasi lujaa, ja hän pakeni henkensä edestä. Joku oli työntänyt hänet syrjään kuljettajan paikalta, ja mennyt itse sinne hyttiin . Häntä oli revitty vaatteista, hiuksista, ja hän tunsi kipua ruumiissaan. Ihmiset tuntuivat repivän hänet kappaleiksi. Hän pyristeli hetken ja pääsi irti. Hän juoksi hädissään eteenpäin. Hän tunsi valtavaa pelkoa ja väkivallan uhkaa.

Hän pääsi vain vähän matkan päähän, kun tapahtui jotain odottamatonta. Paineaalto tuntui koko ruumiissa, ja hän tunsi kipua ja värähtelyä selässään. Hän tunsi kuinka jotain lensi häntäkin kohti, ja teki reikiä hänen ihoonsa. Liekkimeri oli valtava ja kauhu levisi koko alueelle. Lapset kirkuivat, ihmiset huusivat tuskissaan, ja koko torin täytti sankka savu. Pakoon, pakoon, pakoon, ajatukset takoivat hänen päässään, ei hän voinut pysähtyä, vaikka kipu oli kehossa.

Liekkimeri tuntui polttavan ihmisiä elävältä, ja räjähdys tuntui kaatavan ihmisiä maahan. Hän juoksi pikkukadulle. Hänen oli löydettävä jotain suojaa, verta valuvat haavat tekivät kipeää, ja ihoa poltti. Hän näki narulle ripustetun pyykkiä ja nopeasti hän sieppasi jotain liinan tapaisia, kietoi toisen vartalonsa ympärille ja peitti toisella päänsä niin, että vain kasvoja näkyi vähän. Ei hän ollut koskaan varastanut mitään, mutta hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta nyt.

Hän pakeni eteenpäin, ja äänet eivät jättäneet häntä rauhaan. Miten hullu sinä, miten hullu sinä olet, hullu, hullu? Hän kuuli ivallista naurua ja äänet pilkkasivat hän yhä enemmän. Miten sinä olit noin tyhmä ja menit tekemään kaiken, mitä me pyysimme?

Hän yritti vain selvitä eteenpäin. Ei hän voinut kotiinsa palata, hänen täytyy paeta, eikä hänellä enää ollut mitään, minkä puolesta hän pitäisi edes elää. Hän oli saanut tuhoa aikaan enemmän kuin kukaan olisi koskaan osannut arvata. Miten ja miksi?

Pakoon, pakoon, pakoon, minne hän nyt menisi. Hän pyrki vain eteenpäin, ja pääsi pois kaupungista. Hän yritti löytää edes hetken rauhan jostain autiosta paikasta. Eihän voisi levätä kuin hetken, eihän tiennyt, mitä oli tapahtunut!

Yön hämäryydessä

Kun tuuli on tyyntynyt,
järven pinta heijastaa,
auringon punerrusta,
ja kuikat kuuluvat,
härkälinnut mylvivät,
ja tiirat ja lokit syöksyvät,
kohti laineetonta pintaa.

Kuulee teerien pulputtavan,
kivikkorantaisessa lähisaaressa,
näkee niemen kärjessä rantasipin,
sieltä se terävä ääni kuului,
ja kaiken kattaa melkein täysi kuu,
joka heijastuu järven pintaan.

Kohta on rastaiden laulua,
lähimetsän kuusikot täynnä,
ja läsnä hyväksyvä hämäryys,
kuulee kaiken silloin paremmin.

Kapean metsätien varrella,
jatkuvat teerien soidin äänet,
ja kohta kuulee jotain muuta,
joku nuori huuhkaja huhuilee,
yksitavuisella oudolla nuotilla,
kehrääjän ääntä ei vielä tavoittanut.

Yritettävä vielä uudestaan,
toisella pikkutiellä on kaatuneita puita,
varottava puiden oksia kävellessä,
katsottava kaikkea hämärässä tarkemmin,
mutta kaikki palkitaan pian lopussa,
kun kuulee lehtopöllön väräjävän äänen,
ja sen odotetun kehrääjänkin.

Hiljainen tappaja

Ihminen voi opiskella omaa mielenhallintaa parantavia menetelmiä, ja samalla hän oppii myös, kuinka hallita toisia ihmisiä. Ihminen voi opetella tunteiden hillintää, huonojen muistojen käsittelyä, ja unohtamista, parantaa kognitiivisia taitoja ja mielialaa, ja kommunikointia ja jopa muiden ihmisten miellyttämistä.

Näitä kaikkia ihmisen mielenhallintaan vaikuttavia keinoja voidaan käyttää myös huonoissa tarkoituksissa. Ihminen voi opetella kontrolloimaan ja hallitsemaan muita ihmisiä. Hän voi hyödyntää oppimiaan taitoja toisiin ihmisiin ja saada ihmiset toimimaan haluamallaan tavalla. Hän voi käyttää esimerkiksi kieltämisen sijaan suostuttelua ja perustella, että eiköhän toimita näin, eikä ettei saa toimia tällä tavalla. Ihminen on helpompi saada toimintaan esittämällä asiat myönteisellä tavalla ja vetoamalla tunteisiin.

Ihmisten houkuttelun, suostuttelun, jopa petoksen avulla, ja olemalla tarpeeksi itsevarma ja voimakastahtoinen voi saada toisen toimimaan haluamallaan tavalla. Kaikkea tätä voi käyttää ihan normaalissa elämässä, romanssi, ystävyys, ura, tai perhe. Ihmisestä tulee voittamaton hänen osatessaan hallita muita ihmisiä, kun hän on ensin oppinut toimimaan oman itsensä kanssa näiden mielenhallintaan ja elämänhallintaan liittyvien koulutusten avulla. Hän pystyy soveltamaan niitä menetelmiä muihin ihmisiin ilman, että muut ymmärtävät hänen käyttävän heitä hyväksi jossakin likaisessa pelissä.

Toinen ihminen voidaan siis valjastaa johonkin toimintaan ja uudistaa hänen ajatteluaan ilman että hän on tietoinen asiasta. Ihminen alkaa myös toimimaan eri tavalla kohdatessaan uusia asioita, ja hän joutua vaikeuksiin monissa asioissa, koska asiat saattavat olla liian monimutkaisia tai sellaisia, joita hän ei tunne tai tiedä entuudestaan. Ihmiseltä puuttuu käytännön kokemus asioista.

Mies ymmärsi, että hän ei tunne maailmaa tai ei tiedä asioista, joiden keskelle hän oli joutunut. Nainen ohjasi häntä asioissa, mutta hän ei itse hallinnut tilannetta.

Hiljainen tappaja

Mies oli joutunut moniin vaikeuksiin. Hänestä juoruiltiin työpaikalla. Hän ei tiennyt, kuka oli vuotanut hänestä ikäviä asioita, tai kuka tiesi hänestä niin paljon, että käytti hänen vaimonsa kuolemaa ja lapsettomuuttakin häntä vastaan, tai hänen uskontoaan arvosteli! Joku hiippaili hänen ympärillään ja etsi tietoja hänen menneisyydestään, jopa lapsuudestaan, hänen vanhemmistaan ja asuinympäristöstä, ja levitti hänestä kaikenlaista ala-arvoista tietoa, mikä ei pitänyt paikkaansa. Huhut levisivät kulovalkean tavoin kaikkialla, eikä hän voinut puolustautua mitenkään vihollisiaan vastaan tämän julkisen ryöpytyksen levitessä. Häntä epäiltiin jopa kavalluksesta työpaikallaan.

Hän vain pystyi tekemään töitä kuten ennenkin, mutta moni ihminen katsoi hän kummeksuen ja hän arvasi, että oli tapahtunut jotakin, mitä hän itse ei tiennyt, tai jotain, mikä oli häntä vastaan ja hän koki itsensä yhä enemmän epävarmaksi omassa työssään. Tämä aiheutti helpommin pieniä virheitä, ja sai hänet toimimaan eri tavalla, ja hänen täytyi aina varmistaa kaikki asiat jopa useaan kertaan. Tätä monet pitivät hulluna ja outona tapana työssä!

Hän vaimonsa oli kuollut, ja hänelle oli esitelty äänien kautta ja jopa fyysisesti uusi nainen. Nainen oli vietellyt hänet. Hän oli ollut hyvin epätoivoinen oman vaimonsa kuoleman aikoihin, ja hän koki menetyksen raskaana. Hän oli menettänyt kaiken, mitä hän oli rakastanut elämässään. Hän koki menetyksen jopa rangaistuksena lapsettomuudesta ja omasta kiireisestä työelämästään, ja tunsi syyllisyyttä monissa asioissa. Uusi nainen ikäänkuin pelasti hänet takaisin elävien kirjoihin.

Häntä kohtaan oli tapahtunut liian paljon erilaisia outoja tapahtumia, että kaikki olisi ollut sattumaa. Hän oli heikentynyt henkisesti ja fyysisesti tapahtumien edetesssä nopeaa vauhtia. Hän oli kokenut perheenjäsenen kuoleman, ja hän oli väsynyt kaikesta huolesta. Nyt äänet pitivät häntä hereillä, ja koki kovaa arvostelua elämästään. Moni ystävä oli kieltäytynyt auttamasta häntä, kun häntä alettiin pitämään outona ja elämässään epäonnistuneena.

Hän oli siis epätoivoisessa tilanteessa, ja hänet vietteli kaunisääninen nainen. Hän oli helppo uhri tässä tilanteessa. Nainen ilmestyi hänelle ja hän oli mennyttä miestä! Kukapa ei olisi, jos noin kaunis nainen on kiinnostunut ja puhui hänelle oikeita asioita. Nainen lupasi hänelle paljon. Eihän hän mitään väärää tehnyt rakastuessaan naiseen, hän oli leski, ja häntä moni muukin yritti naittaa. Eihän asiassa ollut mitään väärää, koska se ei tuhonnut hänen avioliittoaan!

Hänelle kerrottiin asioista toisella tapaa kuin muille ihmisille. Sen hän totesi töissä, että oli jotain uusia asioita, joita hän ei käsittänyt. Hän oli ollut hyvä työntekijä ja luotettava henkilö aikaisemmin, mutta nyt häneltä pimitettiin joitakin tärkeitä asioita. Sitä hän ihmetteli kovasti. Jotkut muut ihmettelivät hänen tietämättömyyttään asioissa, ja pitivät häntä outona.

Hänen ympärillään oli sekä autossa, työpaikalla ja kotona erikoisia ääniä. Tietyt taajuudet kuuli vain hän korvissaan, eikä ääniä juuri muut kuulleet. Hän ymmärsi sisarensa kuulleen korkeataajuisen äänen, mutta hän ei ymmärtänyt, mistä ääni tuli. Hän ymmärsi, että muut eivät kuulleet ääniä, ja siksi hänet leimattiin ympäristössä mielenvikaiseksi tai hulluksi. Mistä äänet tulivat, sitä hän ei itse tiennyt.

Hänen päähänsä oli ehkä iskostettu erikoisia ajatuksia. että hän oli erittäin hyvä ja loistavan tulevaisuuden omaava ihminen. Häntä aivopestiin tavalla, jota hän ei itse ymmärtänyt. Hän oli hämmentynyt kaikesta toisaalta hänelle tapahtuvasta hyvästä viesteistä ja tapahtumista, mutta suurin osa hänen elämästään oli taas epävarmaa ja kaaoottista. Hänen mielenrauhansa oli tuhoutunut kaikessa ihmeellisessä toiminnassa.

Lintuhavaintoja Keski-Suomessa

Linturetkillä Keski-Suomessa havaitsin mm. pikkujoutsenia, laulujoutsenia, mustakurkku-uikkuja, kapustarintoja, haapanoita lumisateessa Piesalankylällä. Siikajärvellä oli kuikkia, pikkutylli, valkoviklo, lokkeja ja yllätyksenä tuli pari nuorta hirveä ihmettelemään vastarannalle. Kun oli hiljaa, niin eivät edes pelänneet mitään.