Hän oli kuumeen jälkeen jo hereillä enemmän. Oli kulunut jo muutaman päivää, ja häneltä puuttui ruoka. Juomaa hän sai eläinten juoma-astiasta, vaikka hän ei tiennyt, oliko se terveellistä juoda samaa vettä, mutta hän näki aina kun nainen täytti astian, ja huomasi myös puron, josta hän toi vettä. Se ei ollut kovin kaukana, mutta päivällä hän ei uskaltaisi mennä sinne. Hän ei ollut sairastunut enempää vedestä, joten hän päätteli sen olevan juomakelpoista.
Hän katseli aluetta nyt uusin silmin ja muisti, että hänen äitinsä oli käyttänyt luonnosta saamiaan kasveja ruokaan. Hän ymmärsi, että hän ehkä tunnistaisi jonkun tutun kasvin, jota voisi syödä raakana ja pieniä määriä. Hän muisti villin sipulin, jota äiti oli lisännyt ruokiin, ja tiesi, että sellaista voisi olla ruohon seassa. Olisi liian uskaliasta yrittää jonnekin lähitaloihin ja varastaa ruokaa, hän ei pystyisi pakenemaan koiria tai ihmisiä tässä tilassa.
Hän ymmärsi, että yrittäisi vielä selvitä muutaman päivän. Ja hän ymmärsi, ettei hän ollut kuollut, vaan hän oli selvinnyt. Hänen elämänsä alkaisi miinusmerkkisenä. Hänellä ei ollut mitään omaisuutta, ja se oli parempi nyt. Hänen puhelimensa paljastaisi hänet, samoin jos hän olisi käynyt kotona, jäljet näkyisivät siellä. Hänet voitiin julistaa kuolleeksi. Ei kukaan tietäisi, että hän on elossa. Ihmiset olivat palaneet pahoin tulipalossa, eikä kaikkia voitu tunnistaa tarkasti. Näin hän ajatteli tapahtumista, koska hän ei voinut tietää kaikkea, mitä oli tapahtunut.
Hänen hetkensä tuntuivat pitkiltä nyt kun hän oli hereillä enemmän. Hän muisti alkuaikoja kaiken kanssa. Hänen vaimonsa tuntui nyt entistä läheisemmältä, mutta oli vaikea palata hänen muistoihinsa. Hän oli kärsinyt syyllisyydestä ja oli masentunutkin vaimonsa kuollessa. Hän ymmärsi, että silloin tapahtui jotain, mikä tuli määrittämään hänen elämänsä nyt. Hän oli saanut jumalanpilkkatuomion monta kertaa omasta elämästään silloin. Hän tunsi itsensä kelvottomaksi, ja hänellä oli itsetuhoisia ajatuksia. Miksi hän ei ollut kuollut, vaan hänen vaimonsa oli kuollut? Joskus hän tunsi, että jokin ajoi häntä itsetuhoiseen tekoon ikäänkuin hänen ajatuksissaan, että hän tekisi jotain ja ajaisi vaikka jyrkänteeltä alas rotkoon. Se tuntui nyt hänestä niin läheiseltä ajatukselta, ja hän ymmärsi, että ei hän itse ollut koskaan ollut noin itsetuhoinen. Miksi hän tunsi, että kuin joku laittaisi kaikki pahat ajatukset hänen päähänsä?
Hän ei tiennyt, mitä tapahtuisi hänen asunnolleen ja tavaroilleen, eikä hän ajatellut muuta kuin että hän ei voisi palata menneeseen elämäänsä. Hän tiesi, että joku seurasi jotenkin häntä, mutta kaikki olisi aloitettava alusta muualla elämässä, jos hän aikoisi elää.
Hän ymmärsi, että hän ei pystynyt käsittämään kaikkea kokemaansa, ja miten kaikki tapahtunut. Eikä hän saanut apua mistään ongelmiinsa aikaisemmin, vaikka hän oli yrittänyt kysellä oudoista tapahtumista. Hän oli vaiennut, koska kaikki pitivät niitä hulluina tai liian outoina, että ne olisivat voineet olla totta. Hän oli jäänyt siten yksin ongelmineen. Ei hän tuntenut ketään, jolla olisi ollut samoja tuntemuksia kehossaan tai joka olisi kuullut samoja puheita kuin hän nyt. Ja mitä kaikkea muuta oli tapahtunut, sitä hän ei pystynyt ymmärtämään. Siitä ei löytynyt tietoa tarpeeksi mistään, miten kaikki oli mahdollista! Kuka voisi tehdä tavalliselle ihmiselle tällaista? Miksi hänelle oli tehty kaikki tämä?
Nyt hän oli vieläkin yksinäisempi, ja menettänyt elämässään kaiken. Omaisuutensa, oman työnsä, oman asuntonsa, ja ehkä osin oman terveytensä. Miten hän tulisi selviytymään eteenpäin? Ehkä hän olisi oleva ulkopuolinen yhteiskunnassa koko lopun elämänsä. Hänestä oli tullut tavallaan näkymätön ihminen, koska häneltä puuttui oma identiteetti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti