Mies sinnitteli kuumeisena. Hän tunsi kehonsa taistelevan ankarasti. Isot vesipisarat ihollaan ja kipu selässä tekivät elämästä vaikean. Hän tunsi, ettei voinut tietää, selviääkö hän vai ei. Hän nukahtelu usein, ja hän tiesi, ettei selviäisi kauaa, jos ei saisi apua jostain.
Hänen onnekseen paimenessa oleva nainen vaihtoi välillä puhdasta vettä eläinten juoma-astiaan. Hän sai siitä juodakseen, eikä hän ollut nälkäinen. Hän tunsi vain suurta heikotusta kehossaan.
Hän ei tiennyt, mikä päivä oli, tai paljonko kello oli, sillä ei ollut nyt merkitystä. Hän yritti kääriä verisiä vaatteita ympärilleen, kun häntä paleli. Välillä taas oli niin kuuma, että kaikki neste tuntui tulevan ihon lävitse, ja hänen oli riisuttava kaikki vaatteet pois.
Hän näki merkillisiä unia, painajaismaisia tulipaloja, ihmisten tuskanhuutoja, ja seuraavat päivät olivat ratkaisevia, selviäisikö hän.
Hän nukahti hämärään seinän vierustaan, ja hän näki samaa unta koko yön.Hän oli torilla, ja hän etsi naista katsellaan. Naista ei näkynyt missään, ja hän tunsi, kuinka iva ja pilkka löivät vasten kasvoja. Hän ei vapautunut unesta, vaan se toistuu koko ajan.
Hän tajusi tulleensa huijatuksi. Sama uni seurasi häntä koko yön. Hän tunsi kipua ja painetta silmissään. Äänet sanoivat, että miten mies voi olla noin hullu? Hän oli epätoivoinen ja pettynyt omaan toimintaansa. Miten häntä pystytty noin huijaamaan?
Hän tiesi, että hänen olisi jätettävä kaikki taakseen ja aloitettava kaikki alusta, jos hän selviäisi tästä tilanteesta. Hän ei enää ajatellut olevansa syyllinen, hän oli vain joutunut uhriksi johonkin, jota hän ei osannut varoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti