Jo kuulen käen kukuntaa,
näen koivun vihreät lehdet,
taivaan sinisen avaruuden,
valkoiset pitsipilvet,
enkä voi surra enää.
Minä olen selvinnyt,
ja elän yhä kiihkeämmin,
koska en voi tietää huomisesta,
tänään ehdittävä enemmän,
koettava jokainen hetki.
En voi pysähtyä paikoilleni,
minun on vain kiirehdittävä,
jotta vielä ehtisin elää,
sellaista mitä en ole vielä kokenut,
siksi en voi tuhlata aikaa.
Siinä kai se vanhenemisen viisaus,
toteuta haaveitasi nyt kun voit,
huomenna voi olla liian myöhäistä,
siksi olenkin liikkeellä jo tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti