oman sukuni menetyksiä sodassa,
mummoni veljeä erityisesti,
ja kaikkia sankarivainajia,
heitä kaikkia suomalaisia miehiä,
jotka uhmasivat luonnonoloja,
ja lähtivät rintamalle puolustamaan,
tätä pohjoista kylmää maatamme.
Siellä enoni palelluttivat keuhkonsa,
saivat elinikäiset vammat kehoonsa,
mutta tulivat kuitenkin takaisin,
eivätkä he koskaan kertoneet sodasta,
edes vanhoinakaan vaan vaikenivat,
niin paljon oli siellä tapahtunut,
ja sellaista nähneet että sulkivat sen,
sen kaiken sodan kauheuden meiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti