Aamulla oli hiljaista ja sumuista, kun mies heräsi. Kohta aurinko jo nousi ja ilma näytti selkeävän ja maisemat olivat kauniita, kun aurinko alkoi paistamaan vuorten takaa. Hän tunsi aamulla voimakkaita pistoksia olkavarressaan ja oikean käden peukalon tyvessä. Hän tiesi, että hänen nivelensä olivat jo hiukan kuluneita, ja nivelrikko alkoi vaivaamaan sormissa ja käsissä. Hän oli tehnyt paljon ruumiillista työtä viime aikoina ja se tuntui hänen kehossaan.
Mies oli kuitenkin iloinen, että hänen elämänsä oli sujunut nyt muutoin hyvin, eikä kukaan epäillyt mitään. Hänellä oli toivoa ja hän iloitsi siitä, että hän oli tavannut mukavia ihmisiä, eikä kukaan häntä hyljeksinyt, vaikka hän vaikutti köyhältä ja vanhemmalta kuin oli koskaan aikaisemmin elämässään ollut.
Puolen päivän aikaan he olivat jo suorittaneet kaikki aamutoimet, ja mies oli tehnyt tarkastuskäynnin lähialueen pelloilla ja pihassa. Kaikki oli kunnossa, eikä ollut suuria tarpeita tehdä töitä pelloilla nyt, kun oli kylmempi kausi taas tulossa. Oli vain odotettava lämpimämpiä ilmoja, ja silloin aloitettava viljelemään uudestaan.
Silloin hän näki kylältä saapuvan ihmisiä tilalle. Heitä oli yhteensä neljä, kolme miestä ja yksi nainen. He olivat tulleet vanhuksen pyynnöstä hoitamaan paperiasioita kuntoon. Mies ymmärsi, että vanhuksella ei ehkä enää ollut paljon aikaa. Hän oli puhunut tilan luovuttamisesta miehelle. Vanhus oli kutsunut sinne todistajat, ja kirjoitustaitoisen ihmisen kirjaamaan asiat ylös.
He istuutuivat ja keskustelivat kaikki lattialla istuksien tyynyjen ja patjojen päällä, ja joivat teetä ja söivät kuivattuja hedelmiä ja siemeniä. Kaikki tuntui olevan hyvin, ja mies oli rauhallinen, vaikka äänet soimasivat häntä petturiksi, ja huonoksi ihmiseksi. He kyläläiset olivat tulleet katsomaan vanhusta ja hänen taloaan ja maitaan. Vanhus kertoi haluavansa luovuttaa tilansa nuoremmalle miehelle. Heistä oli tullut hyviä ystäviä. Mies pystyisi jatkamaan tilan pitoa. Vanhus ei ollut kertonut miehelle, kuinka paljon hänellä oli maita tilan ympärillä, mutta sillä ei ollut nuoremmalle miehelle merkitystä. Hyvin riitti pienetkin alueet. Mies oli kovin hämmästynyt, kun selvisi, että vanhus omistikin paljon isomman tilan ja paljon maita. Hän ei ollut kertonut siitä kuin vasta nyt, koska hän oli arvellut nuoremman alkavan ehkä ahneeksi, tai tapahtuisi muuta pahaa. Siksi vanhus oli ollut varovainen.
Kylältä tulleet miehet alkoivat laatimaan papereita kuntoon. Mies oli kertonut uuden nimensä, ja se oli hyvin yleinen nimi. Sekä etunimi että sukunimi voisi olla kenellä tahansa. Hän kertoi myös syntymäaikansa kuten oli viime aikoina kertonut, päivä ja kuukausi olivat oikeat, mutta hän oli kymmenen vuotta vanhempi. Kukaan ei epäillyt hänen tietojaan, ne tuntuivat niin oikeilta ja luonnollisilta, että hän sai vakuutettua kaikki. Hän kertoi, että hän oli hukannut kaikki paperinsa, eikä hän omistanut mitään. Muut uskoivat hänen tarinansa, ja tiesivät, että hän oli tullut jostakin kauempaa, ja ehkä hänellä ei koskaan ole ollutkaan muuta tietoa asioista.
Kun paperit oli laadittu, ja kaikki oli selvää, vanhus sanoi, että nyt hän oli valmis jo jättämään elämänsä, eikä hänen enää tarvitsisi surra vaimoaan tai poikaansa. Hän sai uuden pojan ja hänellä oli perillinen, joka jatkaisi tilaa. Näin elämä oli ollut onnekas, ja sattuma tuonut hänelle uuden pojan, eikä hän enää surrut. Hän voisi olla turvallisin mielin, kun aikaa oli enää vähän.
Mies mietti hiljaa mielessään tulevaa elämäänsä. Voisiko hän saada vielä puolison tai lapsia, ja pystyisikö hän elämään tavallista elämää, kun hän kuuli koko ajan ivaa ja pilkkaa? Miten jos hänen puolisoaan ja lapsiaan pilkattaisiin ja ivattaisiin, ja voisiko hän olla naisen kanssa, jos hän kuulisi ivallista puhetta koko ajan? Miten se vaikuttaisi hänen perhe-elämäänsä ja saisiko hän olla koskaan rauhassa? Miten ne kommentoisivat heitä reaaliaikaisesti kaikkialla ja koko ajan? Eihän sitä voisi tietää etukäteen, miten elämän menisi ja uskaltaisiko hän ottaa sellaisen riskin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti