Hiljainen tappaja

Päivät olivat olleet hiljaisia. Mies oli tehnyt ulkona kaikenlaisia korjaustöitä ja korjannut rakennuksia ja käynyt lävitse varastoa. Hän oli tehnyt inventaariota selvittääkseen, miten paljon oli työkaluja ja tavaroita sekä mitä heidän pitäisi mahdollisesti hankkia, että hän voisi laajentaa viljelyksiä. Mies oli keskustellut paljon vanhuksen kanssa asioista, ja vanhus tuntui piristyneen paljon viimeaikaisten tapahtumien takia. Hän kutsui miestä pojakseen ja sanoi olevansa onnekas, ja hän tiesi, että tila saisi pojasta hyvän hoitajan. Vanha mies oli usein nyt kertonut vaimostaan ja heidän yhteisistä haaveista, omasta nuoruudestaan ja tilan historiasta. Hän kertoi paljon sellaista, mikä syvensi heidän yhteisiä tuntemuksia, ja he tunsivat kuuluvansa samaan perheeseen nyt.

Mies ei ollut ymmärtänyt, miten paljon vanhus oli avautunut hänelle asioistaan, ja aivan kuin hän tekisi tiliä jollain tapaa omasta elämästään. Vanhus kertoi myös onnettomuuksista ja pettymyksistä elämässään, ja kaikesta siitä, miten hänen lapsuutensa oli ollut onnettoman köyhää, mutta perheenjäsenet olivat kuitenkin rakastaneet paljon ja yrittäneet kaikki parhaansa. Hänen nuoruutensa oli kulunut työssä ja heti kun hän pystyi, oli hän auttanut vanhempiaan ja sisaruksiaan. Mutta he kaikki olivat jo kuolleet, ja hän oli jäänyt aivan yksin. Ei hän edes ollut nähnyt kaukaisempia sukulaisiaan. Pikku hiljaa perhe oli pienentynyt, ja hän oli jäänyt ainoana jäljelle tilalle.

Illalla mies meni tapansa mukaan nukkumaan ja heillä oli ollut syvälliset keskustelut iltateen aikana. Vanhus oli kiittänyt nuorempaa miestä kaikesta, ja hän sanoi, että hän oli valmis nyt, eihän hän aikaansa tiennyt, eläisikö hän vielä kauemman aikaa vai vain vähän aikaa. Kukapa sitä kohtaloaan tietäisi? Mies mietti pitkään vanhuksen sanoja ennenkuin hän nukahti.

Yöllä hän heräsi outoihin ääniin. Kuului koiran haukahdus jostain läheltä. Hän kuuli myös askeleita, ja astioiden kolinaa ulkoa. Lasi helisi siellä, mutta kukaan ei tullut koputtelemaan ikkunaan tai oveen. Jotain outoja kulkijoita oli pihassa. Mies kuulosteli, mutta hän ei uskaltanut lähteä pimeään yöhön katsomaan keitä siellä oli.

Mies päätti, että hänen pitäisi tuoda vartioivia koiria tilalle ensi tilassa. Jokunen koira ulkona ja yksi sisällä voisi olla hyvä asia. Hän tiesi, että myös sähkövalo ja puhelin olisi hyvä tilalla, mutta paljonko se maksaisi, ehkä se olisi liian kallis investointi. Kylässä olivat sähköt ja pihavaloja, mutta tilalla ei ollut sähköä, eikä ollut kunnollisia valoja muutoinkaan. Oli vain joitakin petrolikäyttöisiä ja savuttavia öljylamppuja. Valaistusta pitäisi miettiä ja miehellä oli suunnitelmia tilan käyttöön muutoinkin. Sähkö olisi kelpo uudistus myös tilan koneiden osalta.

Tila sopisi hyvin lampaiden kasvatukseen. Maata ei ehkä kannattaisi yrittää viljellä kuin talon lähellä olevia peltoja. Muualla oli jyrkkiä rinteitä ja maasto sopisi lampaille. Silloin myös vartiokoirat olisivat hyviä karkottamaan petoja ja pitämään lauman yhdessä. Mies oli nähnyt paljon vartiokoiria käytettävän, olihan hän entisessä työssään vieraillut paljon maaseudun kylissä ja kaupungeissa. Hän mietti, miten paljon hän yksin jaksaisi tehdä työtä, ja ehtisikö hän yksin huolehtia kaikesta. Ehkä hän saisi itse jonkun apupojan kylästä itselleen, jos hän ei löytäisi vaimoa itselleen. Yksin hän ei selviäisi, jos hän hankkisi tilalle lampaita tai muuta karjaa.

Mies oli pitkään hereillä, ja mietti asioita. Hän tiesi, että joku tiesi hänen olemassaolonsa ja siksi he tai hän oli käynyt taas talon pihassa. Hän ei pelännyt kuitenkaan pelottelijoita enää. Ei hän kuolisi kuin kerran elämässään, ja hän tunsi, että hän oli saanut nyt korvausta kaikesta pahasta, sillä hänellä oli mahdollisuuksia nyt, ja hän ymmärsi maan arvon. Hän voisi tarvittaessa ehkä myydä osan kauempana olevia maita, ja ostaa niillä tilalle, mitä siellä tarvittaisiin. Hänen ei kannattaisi pelon takia tehdä mitään järjettömiä tekoja, vaan kaikki tulisi tehdä harkiten. Hän ymmärsi, että hänelle ei voisi sattua mitään pahempaa kuin nyt oli jo tapahtunut. Hän tiesi, että hän oli saanut jatkoaikaa, ja se piti käyttää niin hyvin kuin hän pystyisi, siinä olisi hänen elämänsä tarkoitusta kylliksi nyt.

Ehkä elämä järjestyisi nyt kokonaan uudelleen ja eri tavalla. Hän luotti, että jumala oli kuunnellut hänen rukouksiaan ja tehnyt hänestä vahvemman ja rohkeamman. Hän ymmärsi, että hän oli saanut sellaista lähimmäisen rakkautta vanhukselta, mistä hän ei voinut tietää tai uneksia aikaisemmin. Heidän suhteensa oli luja ja lämmin, eikä hän pettäisi vanhusta, vaan huolehtisi hänestä loppuun asti. Siinä oli hänen tärkein tehtävänsä nyt.