Päivä oli kulunut nopeasti. Mies oli löytänyt kylästä oikeat ihmiset, mutta tänään he eivät vielä päässeet käymään. Mies tapasi myös muita ihmisiä, ja kaikki kyselivät mieheltä vanhuksen voinnista, ja hänestä. Mies esitti nykyisen nimensä ja kertoi, että oli joutunut onnettomuuden seurauksena tänne. Hän oli eksynyt vuoristossa, ja eikä hän enää voinut palata kotiinsa. Hän sanoi, että hänen vaimonsa oli kuollut eikä hänellä ollut sukulaisia. Hän oli päättänyt silloin lähteä etsimään töitä, mutta hän oli joutunut villieläinten ahdistelemaksi ja raatelemaksi, ja kolhinut itseään vuoristossa. Hän oli loukkaantunut pahoin, ja vanhus oli auttanut häntä.
Ihmiset kuuntelivat kummissaan hänen kertomustaan, mutta mies näytti vanhoja arpia käsissään ja selässään ja miehet uskoivat häntä. Hän vaikutti heistä rehelliseltä mieheltä, ja hänhän oli auttanut vanhusta jo pitkään, kun oli vihdoin päässyt vuoristosta ihmisten ilmoille. Mies näytti paljon työtä tehneeltä ja hänellä oli vankat jalat ja kädet, ja hän kertoi, että oli hoitanut kasvimaata ja he olivat saaneet paljon juureksia ja vihanneksia, ja nyt heillä oli ollut hyvin ruokaa.
Mies oli palannut vanhuksen luokse muutaman tunnin kuluttua. Hän kertoi, että huomenna he tulevat käymään, ja ehkä sieltä tulee joku muukin kyläläinen katsomaan, miten vanha mies voi nyt, ja voisivatko he auttaa asioissa. Mies kertoi, mitä he olivat sanoneet hänestä, ja, että he olivat olleet tyytyväisiä, että hän oli auttanut vanhusta. Kyläläiset olivat vaikuttaneet mukavilta. Ehkä asiat järjestyvät kaikin puolin hyvin. Tyytyväisenä he joivat iltateetä ja söivät ilta-aterian. Vanha mies meni aikaisin nukkumaan ja nuorempikin vetäytyi omaan rauhaansa.
Meni jonkin aikaa ja alkoi jo hämärtämään. Yht'äkkiä mies kuuli poksahduksen. Hän katsoi äänen suuntaan, ja kohta kuului sama ääni. Verho heilahti aivan kuin jotain olisi tullut ikkunan raosta paineella sisälle. Mies ei ymmärtänyt, koska hän ei nähnyt mitään tulevan sisälle. Kuului muutama hiljainen poksahdus, mutta verho ei enää heilahtanut tai hämäryys peitti jo sen liikkeen. Mies ei saanut unta ja valvoi. Hän ei tiennyt, miksi hän näki ikään kuin savukiehkuroita liikkuvan ilmassa. Kaikki tuntui oudolta ja hän ihmetteli, mitä ilmassa liikkui. Hän ei pystynyt näkemään mitään muuta kuin savua tai usvaa ilmassa ja se aaltoili oudosti!
Äänet olivat pilkanneet hänen uutta nimeään ja käyntiään kylässä. Miten sinä oikein valehtelet ihmisille, etkä kerro totuutta. Miten sinä ilkeät tehdä tuollaista ja esiintyä väärällä nimellä. Etkö sinä häpeä valehdella ihmisille. Välillä hänen olkavarressa tuntui kiusallisia pistoksia, mutta ne helpottivat kun mies hieroi kättä ja liikutteli sitä vähän aikaa. Mies tiesi, että hän ei pystyisi totuutta kertomaan, se olisi liian monimutkaista ja vaarallista kertoa. Hänen piti vain vaieta, ja odottaa huomista päivää. Mitä se toisi tullessaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti