keskiviikko 8. tammikuuta 2020

Hiljainen tappaja

Mies oli vaeltanut pitkin maita, ja vuoren rinteitä. Hän oli hiestä märkä, ja vaatteet tuntuivat nihkeältä. Hän oli miettinyt paljon, ja hän oli kulkenut nyt omilla maillaan. Hän ymmärsi, että tila olisi hänen piakkoin. Vanhus ei ehkä eläisi kauaa aikaa, korkeintaan pari vuotta. Häntä kiusattiin edelleen puheilla kaikkialla missä hän liikkui.

Hän oli miettinyt paljon, mitä hänelle oli tapahtunut. Ja miksi kaikki oli tapahtunut? Hän olisi voinut kuolla monta kertaa, hän oli ollut niin heikossa kunnossa ja yöpynyt yksin ulkona. Hän oli ollut kuumeessa ja pahoin loukkaantunut. Hän ei ymmärtänyt syytä, miksi häntä oli kiusattu työpaikalla ja asuinympäristössä? Miksi ihmiset olivat suhtautuneet häneen epäillen, vaikka hän oli kertonut kaiken, mitä hän oli kokenut?

Hän oli peloteltu moneen otteeseen, ja joka päivä hänelle esitettiin uusia syitä, miksi hän oli huono ja kelvoton ihminen. Milloin oli hänen oma kotinsa, tai sukunsa oli syynä, milloin hänen vaimonsa huonous tai hänen oma työnsä hoitamattomuus. Miten paljon oli löytynyt syitä hänen kelvottomuuteensa, sitä hän ei enää pystynyt muistamaan. Oli löytynyt niin paljon kaikenlaista, jopa hänen seksuaalista suuntautumistaan oli epäilty, ja että hän olisi kiinnostunut miestä, mikä ei pitänyt paikkaansa. Hän auttoi vanhusta, mutta ei ollut kiinnostunut kanssakäymisestä siinä mielessä.

Kerran hänelle oli esitetty, että hän oli ottolapsi, että hänen vanhempansa eivät olleet hänen vanhempiaan. Hänet oli vain löydetty jostakin hylättynä, ja hänet oli kasvatettu perheessä kuten omatkin lapset. Hän ei pystynyt ymmärtämään kaikkia niitä syytöksiä, joita oli häntä kohtaan esitetty. Milloin hän oli ollut rikollinen, ja työpaikan tapahtumat olivat olleet liian outoja, että hän olisi ymmärtänyt niitä.

Nyt hänellä oli ollut aikaa kulkea ja miettiä. Useita tunteja hän vaelsi ulkona, ja tarkasteli maata, ja mietti, mitä hän voisi viljellä, tai kasvattaa. Lampaat olivat ehkä parhaiten sopivia eläimiä, ja hänellä tulisi olemaan paljon laidunmaita. Jospa hän saisi vielä perheen. Ehkä kylästä löytyisi sopiva nainen, eikä naisen pitäisi olla turhan nuori. Mieluiten hän saisi olla täysi-ikäinen tai vähän vanhempi, että hän ymmärtäisi enemmän elämästä. Naisen pitäisi olla reipas, ja sopiva luonteeltaan, mutta ulkonäkö ei olisi hänelle enää niin merkittävä seikka. Hän ymmärsi, että hän itse ei enää ollut ulkonäöltään parhaimmillaan arpisena ja pitkähiuksisena ja -partaisena miehenä.

Mies oli kokenut ihmeellisiä seksuaalisia tuntemuksia kehossaan aikaisemmin. Nyt hän ei enää tuntenut mitään sellaista. Kaikki se oli latistunut onnettomuuden jälkeen jotenkin. Hän oli lamaantunut kaikesta, mutta nyt hän tunsi olevansa kuntoutunut ja voimissaan. Hän ymmärsi, että raitis ulkoilma ja reipas työnteko olivat olleet hyväksi hänen terveydelleen. Hän tunsi, että hän pystyisi rakentamaan kaiken elämässään uudelleen. Hän ymmärsi, että hän reagoinut enää yhtä herkästi tapahtumiin, vaan hän oli siedättynyt kestämään enemmän kipua ja epämiellyttävyyttä.

Hän ei ehkä koskaan voisi kertoa tapahtumista. Kukaan ei ollut uskonut aikaisemmin, kun hän oli kertonut oudoista kokemuksistaan. Hän vaikeni silloin niistä. Hän ymmärsi, että kukaan ei tiennyt enempää asioista, eikä ollut mitään, mistä hän olisi voinut saada tietoa asioista. Eihän hänellä ollut edes todisteita naisesta ja miehestä, joka oli noutanut kuorman. Hän oli parempi vaieta, ettei hän joutuisi vangituksia tai leimatuksi hulluksi. Siksi hän ymmärsi nyt kätkeä kaiken sisimpäänsä ja yrittää elää kuten kaikki muutkin ihmiset.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti