Sanoit minulle,
nyt vuosien jälkeen,
että olin rikkirevitty,
reikaleina koko ihminen,
pahasti satutettu ja avuton.
Näit asiat viisaammin,
koska itsekin olit,
ehkä kaiken kokenut saman,
elämä oli satuttanut sinuakin.
Elämä oli satuttanut,
ihminen kokenut,
oman arvonsa menetyksen,
elämän epäonnistumisen,
ja suuren vääryyden.
Kun luen menneisyyttä,
nyt ymmärrän sen,
että näit minun lävitse,
sinä suuri ihminen,
joka tapasi minut,
vasta ensimmäistä kertaa,
silloin vuosia sitten.
Näit minut nitistetyksi,
henkisesti alistetuksi,
pahasti loukatuksi,
vielä ehjyyttä etsiväksi,
ja tulisiko minusta vielä,
se kokonainen ihminen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti