"Merkitty ihminen, tuhat ja yksi tarinaa ja yhä uusia syntyy, mutta totuuttako etsiikö, kuka tietää, kuka valehtelee, ja miksi niistä välittäisin. Vain muutos, suru ja pettymys mielessä. Olen syntynyt tummien pilvien alla, ja tummaksi jään. Olen kadulla vaeltava myös varjoisalla puolella, olenko turvassa?"
Hän yritti etsiä totuutta kaikkialta, hän luki yhä uudelleen lehtiä, kirjoja, ja etsi tietoa muilta ihmisiltä. Hän yritti etsiä netistä myös tietoa kirjastossa, eikä hän löytänyt mitään oikeaa tietoa tai muutakaan äänistä tai kivuista, joita hän tunsi kehossaan. Hän ei tiennyt enää, mitä hänen pitäisi tehdä asioissa, ja hän tunsi olevansa umpikujassa jutun suhteen.
Toisaalta hän rakasti puhuvan naisen ääntä, ja oli iloinen hänen seurastaan. Toisaalta hän kärsi syvästi edesmenneen vaimonsa puolesta, ja siitä kaikesta kärsimyksestä, jonka hän näki vaimonsa viimeisinä elinkuukausina. Hän usein syytti itseään, ettei hänellä ollut tarpeeksi aikaa vaimolleen eikä hän itse hoitanut vaimoaan, vaan oli usein pitkiä päiviä töissä. Syyllisyys painoi ja hän oli enemmän nyt huolissaan kuin koskaan aikaisemmin.
Mitä hänelle oli tapahtumassa? Ja miksi asiat olivat vyöryneet hänen mieleensä näin rajuina. Toisinaan hän näki ikäviä painajaisia öisin ja hän hukkumaisillaan veteen, ja toisinaan hänen hengityksensä salpautui, ja hän tunsi tukehtuvansa, ja juuri silloin hän aina heräsi. Hänen yönsä olivat hyvin katkonaisia, ja hän heräili vähän väliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti