Jääriitettä

Joskus elämä on kuin jääriitettä,
se on erittäin helposti särkyvää,
pienikin tuulenvire voi sen rikkoa,
eikä se säily kuin hetken aikaa,
kun sää vaihtuu ja muoto muuttuu.

Miten ihmisen elämä voi särkyä,
joiden ennakolta tuntemattomien,
ja erittäin vaikuttavien tapahtumien takia,
joita ihminen ei ole pelännyt,
vaan on joutunut ne kohtaamaan.

Kun hän kertoo avoimesta kaikesta,
hänet voidaan leimata heti "hulluksi",
sillä eihän tuollaista ole voinut tapahtua,
ja siinä on oma riskinsä silloin.

Voi joutua pakkohoitoon ja -lääkitykseen,
jotka vievät alkuperäisen tapahtuman takia,
kaiken lopullisesti tuuliajolle,
ja isompien virtojen vietäväksi,
ihmisestä tulee vain sivustakatsoja,
eikä hän voi itse enää vaikuttaa tapahtumien kulkuun.

Elämän pinta rikkoutuu tuhansiksi palasiksi,
niinkuin jääpeite hajoaa pieniksi lautoiksi,
ja ne häviävät lopullisesti sään lämmitellä,
kovien tuulen puhurien aikana,
tai sitten peittäyvät paksumpaan jäähän.

Miten käy ihmisen jääriitteelle?

Hän kärsii kaikesta hänelle tehdystä,
siitä että hän on ollut avoin asioista,
ja ihmetellyt muillekin kaikkea sellaista,
mistä hänellä itsellään ei ole ollut tietoa,
mitä hänelle on tehty ja hän ei käsitä sitä,
hänestä on tullut häviäjä kaikilla rintamilla!