perjantai 23. marraskuuta 2018

Hiljainen tappaja (todistaja)

"Sydän särkyy ja pakenen, ja kysyn, miksi minä olen vankina tässä ruumiissani, ja minä olen yksin. Eikä kukaan voi tietää, mitä tunnen tai ajattelen, eikä tiedä kärsinkö minä vai en? Olen ulkona yhteiskunnasta, ja olen hylätty sielu. Ja miksi te minulle aina nauratte ja miksi te minua haukutte, en halua tätä enää. Mutta kärsimys kuuluu elämään! He ovat petoja ja julmia, enkä tätä unohda, enkä rauhaa saa. Mutta miksi?"

Ajatukset risteilivät kiivaasti hänen päässään, ja hän oli koko yön hyvin rauhaton. Hän ei käsittänyt enää yhtään mitään siitä kaikesta, mitä hänen ympärillään oli tapahtunut. Miksi hänelle puhui toinen nainen, ja miksi hän suri ja ikävöi yhä edelleen edesmennyttä vaimoaan? Hänellä oli tunteita tuota ääntä kohtaan, mutta kaikki se tuntui myös väärältä, ja vaikka hän oli nähnyt naisen pari kertaa, hän ei tiennyt, mikä oli totta ja oliko tuo nainen oikeasti häntä varten olemassa.

Hänen surunsa oli nyt moninverroin ankarampi, koska hänen elämäänsä arvosteltiin ankarasti. Äänet olivat tuominneet hänen entisen avioliittonsa ja elämänsä. Miten he voivat puhua vainajasta noin paljon pahaa ja miten se kaikki loukkasi häntä ja hänen tunteitaan. Miksi ja yhä useammin hän pohti, miksi hänelle tapahtui tällaista?

Hän yritti tehdä työnsä niin hyvin kuin pystyi, eikä työnantaja ollut huomauttanut hänelle mitään työstä. Joku oli kertonut työnantajalle, että hän puhui usein itsekseen, mutta sitä ei kuitenkaan pidetty mitenkään outona. Monet ihmiset tekevät niin. Mutta puheet äänien kuulemisesta olivat arveluttavia, mutta koska hän hoiti työnsä moitteettomasti, tilannetta päätettiin vain seurata.

Hän tunsi välillä olevansa umpikujassa ja hukassa uusien tapahtuminen takia. Samoin kivut kehossa olivat outoja ja samoin tuntemukset öisin herättivät hänet välillä. Hän oli muuttunut rauhattomaksi, ja hän ikäänkuin taisteli omassa elämässään hyvistä ja pahoista asioita. Eikä hän ymmärtänyt, mitä hänelle oli tapahtunut ja tapahtumassa. Tulevaisuus tuntui välillä valoisalta, toisaalta joskus toivottomuus valtasi hänet. Hyvä ja paha taistelivat toisiaan vastaan hänessä sekä fyysisesti että psyykkisesti!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti