Hän oli ollut kaksi kokonaista päivää sisarensa luona. Hän oli nauttinut perheen vieraanvaraisuudesta, seurasta ja lapsista. Hänen sisarensa oli huolehtivainen äiti, ja hän piti perheestään ja talostaan huolta parhaimman mukaan. Kukaan ei voisi moittia häntä huolimattomattomaksi, niin tarkasti hän hoiti taloutta ja lapsia. Pieni vauva oli suloinen ja hän näytti voivan hyvin. Koko talo ja lapsikatras tekivät mieheen vaikutuksen, hän tunsi voimakasta rakkautta sisarensa perhettä kohtaan, ja iloitsi heidän puolestaan. Elämä näytti heidän kodissaan kauniilta, ja sisar voi hyvin, ja jaksoi olla iloinen ja nautti lapsistaan.
Miten paljosta hän olikaan jäänyt paitsi, mies mietti itsekseen. Huomenna aamulla hän palaisi omaan kotiinsa ja töihin. Hän ei tiennyt, mitä elämä toisi hänelle. Hän oli kuitenkin entistä vakuuttuneempi, että hän tarvitsi vaimon ja perheen. Mikään muu ei tuntunut yhtä tärkeältä kuin perhe nyt. Hän näki, kuinka hänen sisarensa rukoili kaikkien puolesta, ja yhdessä he rukoilivat koko perheelle onnea ja sitä, että hän myös veljenä saisi kokea saman onnen.
Lentomatka aamulla sujui hyvin, vaikka hänen oli lähdettävä hyvin varhain kentälle. Oli vielä pimeää, ja lapset nukkuivat vielä. Hän oli sanonut hyvästit heille jo illalla, ja he olivat olleet rakkaita ja hän halasi heitä pitkään ja jutteli kaikkien kanssa. Miten kauniita olivat lapset! Mies nousi koneeseen, eikä hän tuntenut enää pelkoa lentämistä kohtaan. Hän oli saanut rohkeutta, ja naisen ääni oli hänen seuranaan. Nainen sanoi, että pian he tapaisivat ja hän saisi ehkä perheen, jota hän kaipasi kovasti.
Mies saapui kotiinsa. Koti tuntui autiolta, ja hän katsoi edesmenneen vaimonsa tavaroita kaapista. Hän tunsi syvää surua ja liikutusta, mutta se meni nopeasti ohi. Hän tajusi, ettei hän voinut surra enää vaimoaan. Hänen oli aloitettava oma elämänsä voimakkaampana ja vahvempana.
Hän ehti nopeasti vaihtaa vaatteita ja hän otti leipää evääksi. Hän oli sopinut menevänsä puolen päivän aikaan töihin. Hän sai tehdä vain lyhyemmän työpäivän ja toimittaa tavaroita lähialueelle. Hän oli hyvillään siitä, että työnantaja oli antanut vapaata, ja hän pääsi matkalle.
Hän ajoi lähiseudun tietä, ja yhtäkkiä hän tunsi puristusta rinnassaan. Hän ajatteli, että ehkä hänen sydämensä ei ollut kovin terve. Hänen rinnassaan tuntui sydämen epätasaiset lyönnit. Hän luuli, että se oli sydänvikaa. Vaiva loppui parissa minuutissa, ja hän rauhoittui. Hän ihmetteli tätä tunnetta, mutta kaikki tuntui kuitenkin olevan kunnossa. Hän säikähti, mutta se meni nopeasti ohitse, ja hän käsitti, että ei hänellä mitään kipua ollut, vain epämiellyttävä tunne. Se oli ehkä vain henkistä rasitusta matkasta, eikä sen vakavampaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti