lauantai 23. helmikuuta 2019

Hiljainen tappaja

Hän pääsi perille kentälle. Hän odotteli koneessa pääsyä ulos kentälle. Hän ei tiennyt lentämisestä mitään ennen tätä matkaa ja kaikki oli hänelle uutta. Hän ei tarvinnut paljon matkatavaroita, vain pieni laukku oli hänellä mukanaan. Ja tietysti hän yritti löytää lapselle jotain pientä vaatetta, että ei olisi mennyt tyhjin käsin. Lentomatka oli mennyt nopeasti, eikä tunnissa ehtinyt hermostua. Hän tunsi oikeassa kyljessään välillä pistoksia ja kipua, mutta sekin helpottui lentokoneen laskeutuessa. Naisen ääni oli puhunut rauhoittavasti, ja nainen tuntui seuraavan häntä kaikkialle, jopa lentokoneeseen asti.

Hän pääsi pian kentälle ja sisälle lentokenttärakennukseen. Hän kuuli virkailijoiden puhuvan hänestä halventavasti. Hän ei tiennyt, mitä hän ajattelisi siitä. Mutta sitten hän kuuli naisen äänen, ja hän ajatteli vain kuulleensa väärin, että he ehkä puhuivatkin jostakin toisesta henkilöstä! Miehet nauroivat, kun hän saapui tarkastuspisteelle, mutta hän vain käveli eteenpäin, eikä välittänyt nauravista virkailijoista. Ehkä heillä oli vain muutoin hauskaa, eihän he voineet tietää hänen olevan ensimmäistä kertaa lentokoneessa tai hänen nimeään. Eivät he mitään papereita tarkastaneet, olihan hän kotimaassaan koko ajan.

Hän pääsi vastaantuloaulaan, ja hän kuuli musiikkia jostakin. Musiikki tuntui puhuvan hänelle. Hän ei tiennyt, mistä äänet tulivat. Hän oli yhä enemmän hämmentynyt silloin. Onneksi hän pian näki sisarensa miehen ja silloin koko juttu unohtui. Miehet olivat niin iloisia tapaamisesta. Pian he kävelivät jo ulkona sisaren miehen autolle ja he pääsivät matkaan. Oli vajaan tunnin ajomatka ja he juttelivat kaikesta työhön liittyvistä asioista sekä perheestä ja lapsista.

Kaikki oli sisaren luona paremmin kuin hänen omassa kodissaan. Sisaren koti oli nykyaikainen talo ja se oli uudehko rakennus. Talo näytti kauniilta ja hienolta puutarhoineen. Lähellä oli viljeltyjä peltoja, ja pieni kaupunki oli kaunis ja modernimman oloinen kuin autonkuljettajan oma kotikaupunki. Hän tunsi olevansa uudessa ympäristössä.

Pian hän näki pienen vauvan ja hän oli innoissaan näkemästään. Toisaalta hän iloitsi pienestä lapsesta, ja toisaalta hän oli surullinen, että hänellä itsellään ei ollut lapsia. Hän tunsi nyt, mitä hän oli jäänyt paitsi. Lapsi oli niin kaunis vauva, ja hän ymmärsi, että hänkin olisi halunnut saada lapsen ja pojan, jonka kanssa voisi viettää aikaa. Hän ajatteli, että hänen pitäisi saada perhe ja kokea lapsen saamisen onni.

Naisen ääni puhui hänelle koko ajan. Mies unohti välillä kuunnella naisen ääntä, ja hän oli keskittynyt nyt toisten kanssa keskusteluun. Silloin naisen ääni jäi taustalle. Hän pystyi olemaan niin, ettei kukaan tiennyt hänen kuulevan puhetta koko ajan.

Ilta saapui nopeasti ja hän meni suihkuun pian tulonsa jälkeen. Hän oli hikoillut koneessa jo jännityksestä ja pian olisi päivällinen. Sisaren talossa oli suihku ja hieno kylpyhuone. Sisar laittoi hänelle pyyhkeet ja sanoi, että nauti suihkusta, ja ohjeisti suihkun käytön. Mies meni suihkuun.

Hän kuuli naisen pehmeän äänen, mutta yhtäkkiä hän kuuli suihkussa veden loristessa aivan toisia ääniä. Miehen karkea ääni puhui hänelle ja oli ilkeä. Hän sulki suihkun nopeammin kuin aikoi, olihan hän nopeasti pessyt jo itsensä. Hän ihmetteli veden äänestä kuuluvaa ääntä. Se loppui, kun vesi oli valunut viemäristä alas.

Hän oli hämmentynyt, mutta ei kertonut kenellekään kokemuksistaan. Hän nautti sisarensa perheen lapsista ja päivällisestä heidän seurassaan. He joivat teetä ja keskustelivat kaikesta. Hänen sisarensa näytti onnelliselta lasten kanssa ja oli ilo katsoa lapsia. Hän yritti keskustella lasten kanssa ja he olivat yhtä suurta perhettä. Onnellisena hän meni nukkumaan ja nukahti pian kaiken tapahtuneen jälkeen. Huomenna olisi uusi päivä, hän vain ajatteli.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti