Paljon ajatuksia mukanaan,
ja ystävän kanssa keskusteluja,
elämässä on tapahtunut liikaakin,
hyvä on pysähtyä hetkeksi matkalla,
ja muistaa että emme ole yksin,
vaan vielä jatkamme yhteistä matkaa!
Kun illalla yksin kotiin palaa,
näkee kuutamon valaisemat pellot,
näkee tummat kuusikot varjoineen,
ja tähtien tuikkeen yötaivaalla.
pysähtyy hetkeksi kuuntelemaan yön ääniä,
ja miettimään tätä suurta avaruutta!
Emme me unohda toisiamme koskaan,
tämä matka jatkuu loppuun asti,
olemme toistemme tukena silloinkin,
elämä heittelee kiviä rattaisiin,
me autamme ja kuuntelemme,
silloin kun on toisella vaikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti